Tarkistan aina lentolippuihin printatut päivämäärät ja kellonajat, passit ja luottokortit noin sataan kertaan. Saavun aina liioitellun hyvissä ajoin lentokentälle (paitsi se yhden kerran, jolloin tie oli sortunut matkalla ja ehdin check in -tiskille kaksi sekuntia ennen kuin lähtöselvitys meni kiinni). En myöskään yleensä jätä pakkaamista ihan viime minuuteille, jotta mitään todella tärkeää ei unohtuisi. Mutta varmistelu ja ennakointi eivät silti estä sitä, ettenkö voisi mokailla jollain muulla tavalla...
1. Kun ensimmäinen reppureissuni, noin kuukauden mittainen Kaakkois-Aasian rundi, oli parikymppisenä takana, koimme mieheni kanssa olevamme jo aikamoisia reissaajakonkareita. Sitä hehkuttaaksemme suunnittelimme t-paidat, joihin printattiin käydyt maat ja logo ”Masokistimatkailjat”. Siitä tuli välittömästi virallinen matkaunivormuni. Halpahallista ostettu tee-se-itse-paita oli olevinaan niin cool, että myöhemmin siitä oli kehiteltävä uudempikin versio, ”Masokistimatkailijat osa 2”. Näin jälkikäteen ajatellen en keksi mitään tyylittömämpää vaatepartta.
2. Nolomman kyllä keksin. Omanin pääkaupungissa Muscatissa olin menossa Sulttaani Qaboosin suurmoskeijakompleksiin. Olin pukeutunut asianmukaisesti pitkiin housuihin ja -hihoihin, mutta pään peittävää huivia en viitsinyt ottaa mukaan, koska olin ihan varma, että sellaisen saa lainaksi paikan päältä – kuten vaikka Dubaissa, tai Istanbulissa. No eipä saanut. Niinpä kietaisin pääni ympärille rantakassista löytyneen, uimiseen tarkoitetun mieheni UV-paidan ja olin se päässä koko sen parituntisen ajan, jonka moskeijan alueella vietimme.
3. Skotlannissa, useamman reissuviikon ensiminuuteilla, lentokentän raha-automaatti nielaisi luottokorttini. Näppäilin tunnusluvun väärin, kolme kertaa perä jälkeen. Se oli ainoa kortti, jonka PIN-koodin edes kuvittelin muistavani. Oli lauantaiyö ja matkamme jatkui saman tien, joten se oli loppu sekä sille kortille että toiveille saada koko reissun aikana käteistä.
4. Ensimmäisellä Intian reissulla Mumbaissa valitsimme yöpaikan matkaopaskirjan antamien kehujen ja etenkin hyvän keskustasijainnin houkuttelemana. Menimme sinne taksilla lentokentältä, pilkkopimeässä keskellä yötä. Aamulla hämmästyimme ikkunasta avautuvaa maisemaa: näytti ihan slummilta, ja suurelta sellaiselta, mutta koska tiesimme olevamme keskustassa, lähdimme nähtävyyksille kävellen. Kartta ja kadut eivät yhtään vastanneet toisiaan, mutta pistin sen huonon kartanlukutaidon piikkiin. ”Gateway of India?” kyselimme tietä monumentille. ”Viisi minuuttia”, vastasi pienen empimisen jälkeen jokainen vastaantulija viittoillen milloin mihinkin ilmansuuntaan. Useamman tunnin jälkeen mitta täyttyi ja pyysimme riksakuksia viemään meidät takaisin hostelliin. Mutta kyytipä lähtikin posottamaan ihan muualle kuin piti, kilometrien päähän majapaikastamme, kaupungin toiselle puolelle. Sieltä löytyi kuin löytyikin keskusta sekä tismalleen samanniminen hostelli mitä meilläkin oli – tosin se oli se, mitä opaskirjassa suositeltiin.
5. Monacon fiineimmässä luksushotellissa (jossa en itse maksanut majoituksesta), pyysin lainaksi silitysrautaa. Huonepalvelija kuunteli pyyntöäni vähän kummeksuen – tuskin kukaan muu oli siinä hotellissa koskaan ennen silitysrautaa lainaksi pyytänyt – ja vei sitten hameeni silitettäväksi. Silitys maksoi reippaasti enemmän kuin se hame (tai yö toisessa hotellissa).
6. Tanskassa lätkähti parkkisakko, koska väänsin parkkikiekon väärään asentoon, koska olin unohtanut siirtää rannekelloni Tanskan aikaan. Koska kyseessä oli sen verran lyhyt reissu, en lopulta jaksanyt siirtää kelloa missään vaiheessa. Asia unohtui kotimatkalla, jolloin vanhasta tottumuksesta veivasin kuitenkin kelloa tunnin eteenpäin. Siitä seurasi monen päivän hämmennys.
7. Eräällä matkalla nautin hyvin nestepitoisen aamiaisen (teetä, kahvia, mehuja, hedelmiä) juuri parahiksi ennen 1,5 tunnin hierontaa. ”Rentouttava” hieronta sisälsi muun muassa kävelyä selän päällä ja siinä sivussa muiden sellaisten ruumiinosien painelua, mikä lisäsi entisestään aikalailla painetta virtsarakon seutuvilla. 35 minuutin kohdalla olo oli jo niin kriittinen, että oli pakko pyytää ensimmäinen aikalisä.
8. Matkalla La Palman saarelle Kanarialle oli koneen vaihto Teneriffalla. Vasta Teneriffalla tutkin lentolippua niinkin tarkasti, että oivalsin saarella olevan yhden sijasta kaksi lentokenttää. Jatkolentomme oli lähdössä siitä toisesta, 60 km päästä, 25 minuutin kuluttua. Ylimääräinen hiki ehti jo nousta pintaan, mutta nyt täytyy todeta, että tuolla kerralla oli onnea matkassa: tämä kömmähdys osoittautui nimittäin lopulta täysin yhdentekeväksi nyanssiksi kaiken sen sähläyksen seassa, mikä tuohon koko joulumatkaan liittyi (Ai miten niin? Lue täältä...).