Matkablogi ja matkavinkit
Atacaman autiomaan äärettömiä lakeuksia peittävät suolakiteet ovat kuin pakkaslunta. Yli neljän kilometrin korkeudella lymyävät ikituulen pieksemät, ruosteenpunaiset ja sinapinkeltaiset vuoristojärvet sekä flamingojen satapäiset parvet.
Välillä luulet laskeutuneesi Pohjois-Chilen sijasta kuun pinnalle, tai Marsiin – paikoin maankamaraa muovaavat pelkät terävät poimut ja kauan sitten kuivuneiden vesivirtojen uurteet, joissa ei kasva heinänkorsikaan.
Atacamassa näet sinistäkin sinisemmän taivaan ja koet maisemien äärettömän, levollisen tyhjyyden.
Siellä maankuori hönkii vulkaanisia kaasuja ja geysirien tulikuumia vesiä. Siellä tulivuoret pukeutuvat iltaisin vaaleanpunaisiin ja violetteihin asuihin, kasvit ovat pieniä ja piikikkäitä, mutta dyynit silkinpehmeitä.
Atacamassa on rutikuivaa ja karua, mutta niin epätodellisen kaunista, että sattuu.