Indonesian pienillä, kauniilla Gili-saarilla, Balin ja Lombokin naapurisaarilla, ei ole autoja eikä mopoja. Niissä voi keinua auringonlaskuun ja snorklailla kilpikonnien kanssa – sekä rentoilla, laiskotella ja nautiskella.
Kuvittele olevasi pienellä trooppisella saarella, jossa ei ole autoja eikä mopoja. Merivesi on lämmintä ja rannassa aivan turkoosia. Hietikolle on levittäytynyt ravintoloita ja baareja, joissa ajantaju mystisesti katoaa. Nähtävyyksiä ei ole ja muutakin puuhaa rajallisesti, joten kiire ei ole mihinkään. Voi ottaa ihan iisisti ja lomailla.
Sellainen paikka on Gili Trawangan Indonesiassa, rantachillailijan pieni unelma, jossa tarkoituksena on juuri se, ettei tehdä paljon mitään.
Gili Trawangan eli tuttavallisemmin Gili T on kolmesta Gili-saaresta isoin, vilkkain ja kehittynein – eikä varsinaisesti mikään rauhan tyyssija, ei ainakaan ensisilmäyksellä eikä silloin, jos kuljeskelee päärannan puolella eli saaren itäpuolella, lomakylässä.
Rantakatu on täynnä ravintoloita ja puoteja, majapaikkoja ja veneretkien varauspisteitä. On raha-automaatteja ja sukelluskouluja. Eli kaikkea, mitä matkailija tarvitsee ja enemmänkin. On myös ruuhkaa – ihmisiä, pyöriä ja hevosvankkureita, joita pitää väistellä kaiken aikaa.
Mutta monet saarelle saapuvat kaipaavat juuri tätä: kaunista saarta, jossa on elämää ja vilinää, seuraa ja juhlia. Nuoret reppureissaajat suuntaavat saarelle bilettämään.
Mutta jos hälinä ahdistaa, suuntaa veneellä naapurisaarille – tai hipsi hengailemaan rauhalliselle itärannalle, hotellinkin voit varata sieltä.
Gili T:n länsirannikko on tunnelmaltaan ihan erilainen kuin vilkas itärannikko: tyhjempi, tilavampi ja huomattavasti hiljaisempi. Siellä täällä on mukavan näköisiä pieniä bungalow-hotelleja uima-altaineen sekä rantaravintoloita, joissa on väkeä lähinnä ilta-aikaan.
Vieressä venyy valkea hiekkamatto, mutta uimiseen ranta on huono: matalikko on pelkkää kiveä ja terävää, kuollutta korallia. Pyöräilyyn länsipuoli on erityisen mukava, sillä maisemat ovat kauniit, mereltä puhaltelee hento tuuli, eikä ketään tarvitse väistellä – muita kulkijoita on päiväsaikaan harvakseltaan.
Gili Trawangan on niin pieni, että sen voi kävelläkin ympäri. Mutta pyöräily on auringonpaahteessa huomattavasti miellyttävämpää: polkien pääsee nopeasti mehubaarista toiseen.
Pyörävuokraamoita on päärannan puolella, rantakadulla, vaikka miten monta. Kolmella eurolla saa fillarin koko iltapäiväksi. Se aika riittää hyvin. Ennen auringonlaskua ehtii polkea saaren ristiin rastiin ja rantateitä pariinkin kertaan. Vain aivan pohjoisimpaan kolkkaan ei fillarilla pääse, siellä on kivikkoista ja liian paksua, upottavaa hiekkaa.
Täydellistä uimarantaa Gili T:llä ei ole: päärannalla on aivan liian vilkas veneliikenne ja virtaukset ovat paikoin voimakkaita. Mutta uimaan silti pääsee, ja snorklailemaan voi lähteä heti rannasta.
Vesi on todella lämmintä ja kirkasta, ja täynnä pikku-uimareita; sähkönsinisiä ja kirkkaankeltaisia pikkukalaparvia, kirjavia papukaijakaloja ja sympaattisia merikilpikonnia, jotka uida liihottelevat kaikessa rauhassa syvässä sinessä. Niiden katselu sekä hätkähdyttää että rauhoittaa.
Vielä paremmille apajille pääsee veneellä. Silloin näkee myös merenpohjaan upotetun patsasmonumentin, alastomien ihmisten piirin, joka näyttää veden alla yllättävän hienolta.
Isoissa ryhmissä tehtävät snorkkelointiretket kestävät viitisen tuntia ja kiertävät kaikki saarten ympärillä olevat parhaat kohteet. Paljon mukavampaa, joskin tyyriimpää, on vuokrata pikkuporukalla oma vene kuskeineen. Jo parissa tunnissa ehtii useampaan snoklauspaikkaan. Lysti maksaa noin 37 euroa, vähemmänkin, jos on taitava tinkaaja tai jos venemiehillä on luppoaikaa.
Elämä on mallillaan, jos voi keinutella auringonlaskuun. Gileillä voi. Saarten länsirannoille on nostettu keinuja ja riippumattoja rantamatalikkoon. Niistä voi katsella suoraan auringonlaskuun. Tosin kuvauksellisimpiin keinuihin on etenkin Gili T:llä monesti jonoa: kaikki haluavat oman otoksensa someen.
Jos niin käy, ei se hirveästi haittaa. Auringonlaskua voi siirtyä ihailemaan läheisten rantabaarien säkkituoleihin. Tai voit katsella sitä hevosen selästä, jos tykkäät ratsastaa.
Monien ravintoloiden pöydät on katettu pehmeälle hiekalle rantapuiden varjoon. Voi syödä pizzaa ja pastaa, salaatteja ja tuoretta kalaa, tai sitten indonesialaisia ruokia: grillattuja kana- ja naudanlihavartaita, jotka kastetaan tulisen makeaan maapähkinäkastikkeeseen. Tai paistettua riisiruokaa nasi gorengia, joka höystetään vihanneksilla ja lihalla, katkaravuilla tai tofulla ja joka saa potkua tuimantulisesta chilikastikkeesta, sambalista.
Ehkä parasta Gili-saarilla on silti se, että saaria ei ole yksi, vaan kolme, aivan lähellä toisiaan. Kaikki saaret ovat vähän erilaisia. Gili Trawangan on vilkkain ja äänekkäin, Gili Meno uneliain ja maalaismaisin – siellä on kolmikon kaunein ja idyllisin hiekkaranta, mutta palveluita on vielä aika vähän. Monen suosikki Gili Air on viihtyisä välimuoto, jossa on ehkä kaikista helpointa ja mukavinta rentoilla ja jäädä pidemmäksi aikaa.
Saarihyppely on helppoa ja halpaa. Muutamassa minuutissa pääsee veneellä saarelta toiselle, joten niillä voi piipahtaa vaikka päiväseltään. Tai voit viipyä muutaman yön jokaisessa ja löytää oman suosikkisi.
Gileille pääsee sekä Balin että Lombokin saarelta monen eri yrityksen pikaveneillä. Lisätietoa löydät täältä: www.gili-fastboat.com
Keskihintaisessa ravintolassa ruoka-annos maksaa noin 3,5–5 euroa, tuorepuristettu mehu, olut tai cappuccino vajaat 2 euroa. Polkupyörän vuokra on noin 3 euroa. Majoitusta on kaiken tasoista ja hintaista, eniten valikoimaa on Gili Trawanganilla.
Ilmasto on trooppinen. Varsinainen sadekausi ulottuu noin marraskuulta huhtikuulle, mutta milloin tahansa voi sataa, tai olla satamatta. Huippusesonki ajoittuu kesäkuulta elokuun loppuun ja joulunaikaan. Etenkin silloin majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin.
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - helpoin tapa päästä lomafiilikseen.