Sisilian saarelle Italiaan houkuttelevat tunnelmalliset pikkukaupungit ja historialliset nähtävyydet, kauniit rannat ja komea tuliperäinen luonto. Plussana on mukavan pysähtynyt tunnelma.
Etnan rinteillä, parin kilometrin korkeudella, tuulee niin että tuntuu. Vuonna 2001 syntyneen, sittemmin uinahtaneen kraatterin reunalla pariskunta syö eväitä, kiven takana tuulelta suojassa.
Ympärillä kohoilevat mustanharmaat ja punaruskeat laavakivikukkulat, joita täplittävät kitukasvuiset heinämättäät. Askelten alla murentuva sora narskuu kuin suojalumi.
Tänne on helppo kivuta läheiseltä Rifugio Sapienzan parkkipaikalta. Vielä helpompi on nousta kiertämään Silvestrin sammunutta kraatteria – autolla voi ajaa ihan sen vierelle.
Ylhäällä, reilun 3300 metrin korkeudella, häämöttävä huippu ja pääkraatterit kätkeytyvät osin savupilviin. Etna on maailman aktiivisimpia tulivuoria ja purkautuu tämän tästä pienesti ja välillä kunnolla. Ylimmillä rinteillä olosuhteet ovat arvaamattomat eikä pääkraatterin lähelle aina pääse – ilman opasta sinne ei ole mitään asiaa.
Omin päin voi kuitenkin nousta liki kolmeen kilometriin – patikoiden tai köysiradan ja minibussin yhdistelmällä. Sielläkin tuntee, kuinka Etna hengittää. Maan rakosista tuprahtelee rikille tuoksuvia sauhuja. Jalan alla narskuva ja upottava laavahiekka hohkaa lämpöä, joka saa alkunsa syvältä maan sisuksista. Tuuli nostattaa ilmaan hienonhienoa pölyä.
Huom. Etnan liikkeitä seurataan tarkasti ja välillä sen rinteet suljetaan vierailijoilta. Muista pysytellä sallituilla reiteillä. Hyvät kävelykengät ja tuulenpitävä vaatetus ovat tarpeen.
Sisiliassa saa syödä maailman herkullisimpia ”hampurilaisia”; pistaasi-, suklaa- ja millä tahansa jäätelöllä täytettyä briossipullia, brioche con gelato, vaikka aamupalaksi. Tai lounaaksi. Jo ne riittäisivät syyksi matkustaa Sisiliaan.
Saarella saa muutenkin mässäillä makealla. Paras äkkimakea herkku on rapea taikinarulla, cannolo, joka on täytetty makeutetulla ricotta-juustolla ja säilötyillä sokerihedelmillä.
Pienempään makeannälkään riittää jäämurskajuoma, granita. Herkullisinta se on tuoreista sitruunoista tai manteleista tehtynä.
Scala dei Turchi sokaisee. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ja turkoosista Välimerestä kohoava valtava, liidunvalkea luonnonportaikko ovat häikäisevä pari. Ja miten hieno! Porrasmaisesti nouseva huokoinen kalkkikivirinne on meren ja tuulten uurtama. Se on mukava paikka loikoa auringossa, tai mennä uimaan.
Erityisen hyvin se sopii niille, eivät tahdo hiekkaa varpaisiinsa. Tai niille, jotka haluavat napata oikein hehkeän Instagram-otoksen. Auringonlasku on parhaimmillaan maaginen: rinne hehkuu oranssina, vaaleanpunaisena tai violettina.
Kalliot ovat vähän piilossa etelärannikolla, Agrigenton kaupungin lähettyvillä. Polku lähtee Lido Scala dei Turchi -rannalta.
Sisilian sisäosien lukemattomissa kukkulakylissä ja pikkukaupungeissa on lumoava tunnelma; perinteinen, vanhanaikainen ja mukavalla tavalla pysähtynyt. Juuri sellaista on esimerkiksi Piazza Armerinan uneliaissa keskiaikaisissa kortteleissa, jotka levittyvät pitkin kukkulan rinnettä. Talot ovat ränsistyneitä ja muutamat palatsit kissojen valtaamia. Korkeimmalla paikalla seisoo suuri, juhlava katedraali.
Pojat potkivat palloa arkeologisen museon luona. Vanhemmat herrat rupattelevat puistikoissa ja kahviloissa. Rouvat huutelevat toisilleen kotien avonaisista ikkunoista, monesti pölyriepu kädessään, tai kulkevat kuopalle painuneilla kujilla ostoskoreineen. Aukion tai kadun varteen pysäköidyistä lava-autoista myydään kananmunia, perunoita ja kurpitsoita. Trattoriatkin ovat perinteisen vaatimattomia, ja niiden ruoat yksinkertaisen maukkaita ja saarelle tyypillisiä.
Aina elokuun 12.–14. päivä kylässä juhlitaan perinteisen näyttävästi turnajaisineen ja voittoparaateineen. Palio dei Normanni on historiallinen juhla; 1000-luvulla muuan kreivi otti silloin kaupungin hallintaansa maureilta.
Ps. VAIHTOEHTO! Pienten kukkulakaupunkien ihana kolmikko löytyy saaren kaakkoiskulmasta. Siellä ovat lähekkäin Modica, Ragusa ja Noto. Ne ovat historiallisia barokkikaupunkeja ja Unescon maailmanperintökohteita – mutta niissä on vielä melko maltillisesti turisteja. Voit lukea kolmikosta lisää täältä ja Modicasta vielä tarkemmin täältä.
Ps. Vai sittenkin romanttinen, vuoren rinteelle rakennettu Taormina? Se on täynnä kujia ja aukioita, ravintoloita ja hotelleja, kahviloita ja putiikkeja. Taormina on myös luultavasti juuri se Sisilian kolkka, jossa on kokoonsa suhteutettuna eniten turisteja koko saarella ja hinnatkin ovat sen mukaiset. Mutta paikka on silti ihana, kaunis ja tunnelmallinenkin, varsinkin illan tullen ja varhain aamulla, kun päiväretkeläiset ovat poissa ja on helpompi huoahtaa.
Näköalapaikoilta on upeat maisemat rannikolle, merelle ja Etnalle. Lähimmälle pikkukivirannalle pääsee köysiradalla tai kolmisen kilometriä mutkatietä alas kävellen.
Mustia laavahiekkarantoja ja muita erikoisia uimapaikkoja, hienoja vaelluspolkuja ja mutakylpyjä. Niitä löytyy Sisilian pohjoispuolella sijaitsevilta vulkaanisilta Liparisaarilta eli Eolisilta saarilta, joihin kuuluu seitsemän suurehkoa ja iso joukko pieniä saaria.
Unescon maailmanperintölistalle kuuluva saariryhmä on säilynyt pitkälti luonnontilaisena ja sen maisemat ovat huikeat. Vulcanon ja Strombolin saarten näkymiä hallitsevat yhä toimivat tulivuoret; hyvin energinen Stromboli sauhuttelee Etnan tavoin.
Saarille pääsee lautalla muun muassa Milazzosta ja Messinasta, kesällä monesta muustakin paikasta.
Sisilian yksi upeimmista nähtävyyksistä löytyy vehreästä laaksosta Piazza Armerinan kupeesta.
Siellä on 300-luvulla tehty Villa Romana del Casalen kylpylähuvila. Keisariperheen jäsenelle tai jollekin muulle merkkihenkilölle tehty maalaisretriitti on ylellisyydessään häkellyttävä.
Huoneiden lattioita peittävät liki kauttaaltaan roomalaiset mosaiikit, joita hienompia ei ole jäljellä missään.
Taideteokset on koottu pikkuruisista, monenvärisistä mosaiikkipaloista. Ne näyttävät siltä kuin käsityöläiset olisivat ne vasta tehneet. 900 vuotta sitten maanvyörymä hautasi koko komeuden suojiinsa. Vasta 1950-luvulla rakennelmat kaivettiin esiin.
Kuuluisinta huonetta koristavat bikiniasuiset tytöt, jotka urheilevat käsipainoineen. Mutta vielä paljon näyttävämpi on muuan käytävä, joka kuvaa koko 60 metrin mitallaan eksoottisten eläinten pyydystämistä ja kuljetusta kohti Rooman sirkushuveja.
Etnan ylärinteet ovat karuja kuin kuun kamara, mutta alempana kasvaa metsiä. Vielä niitäkin alempana levittyvät hedelmätarhat ja viiniviljelmät. Juuri niiden keskellä, Zafferana Etnea -kylän kupeessa, sijaitsee myös Monaci delle Terre Nere, yksi Sisilian maaseudun ihastuttavimmista majapaikoista.
– Halusin ostaa palan maata Etnan juurelta, tulin tänne ja lumouduin. Ajatus maalaishotellista kypsyi ja kehittyi pikku hiljaa, jutustelee paikan omistaja, Guido Coffa.
Vanhasta tilasta on jalostunut charmikas ja kodikas putiikkihotelli. Osa noin parista kymmenestä vierashuoneesta sijaitsee vanhassa päärakennuksessa, osa mökeissä ja huviloissa ympäri tiluksia. Jokainen huone on omanlaisensa, mutta tyyli on yhteinen: antiikkia ja nykydesignia, pelkistettyä ja harkittua.
Rakennusten ympärillä levittyvät viiniköynnökset ja suuri orgaaninen puutarha, jonka antimia saa maistella aamiaisella – hedelminä ja mehuina, hilloina, kakkuina ja leipinä, jotka paistetaan vanhassa leivinuunissa.
Noutopöytä katetaan ulos, mulperipuiden ja mäntyjen katveeseen. Pihamaalta näkyy Etnan siluetti. Toisessa suunnassa kurkistaa Välimeri. Kukot, pikkulinnut ja kylän kirkonkellot huolehtivat taustamusiikista.
Olen kirjoittanut Sisilian ihanista putiikkihotelleista lisää tänne.
Kaktuksia, kyhmyräisiä oliivipuita ja mantelipuita – sekä niin komeita okrankeltaisia kreikkalaispyhättöjä, että voisi kuvitella saapuneensa Kreikkaan.
Harjulla meren ja Agrigenton kaupungin välissä levittyvä Temppelilaakso, Valle dei Templi, on upea näky. Rauniotemppelit ovat 2500 vuoden takaa, vaikkei uskoisi. Niin hyvin ovat säilyneet. Ne lukeutuvatkin maailman hienoimpiin lajissaan.
Komeimmat pilarirakennelmat kohoavat puuttomilla mäenkumpareilla. Ne näyttävät erityisen ylväiltä etäältä katseltuina. Läheltä erottuvat yksityiskohdat, kuten sisiliskot, jotka vilistävät auringonpaahtamilla portailla.
Koko arkeologinen alue on valtava ja todella paahteinen. Etenkin kesällä on viisainta tulla paikalle lähempänä iltaa. Hiipuvassa auringonkajossa paikka on upeimmillaan.
Sisiliassa, kuten Välimerellä yleensäkin, kevät ja syksy ovat vuoden parasta aikaa – ja syksy on vielä kevättäkin ihanampaa, sillä meri on lämmin; uimaan tarkenee hyvin vielä marraskuussa. Ja silloin saa maistella muun muassa viikunakaktuksen hedelmiä!
Syksyllä Sisiliassa on rauhallista, monin paikoin jopa hyvin hiljaista. Sää on toki epävakaisempi kuin kesällä, mutta asteet kipuavat yleensä pariin kymmeneen ja yli.
Saarta voi kierrellä bussilla, paikoin junallakin, mutta ehdottomasti parhaiten se onnistuu autolla, pieni auto riittää. Päätiet ovat melko hyvässä kunnossa, sivutiet ovat hitaita. Paikallinen ajotapa on aika villiä ja röyhkeää.
Sisiliassa rannat eivät ole Välimeren parhaita, mutta kauniita kumminkin, ja niitä on eri puolilla saarta. Spiaggia di Calamoschen hitaasti syvenevä, turkoosivetinen poukama löytyy länsirannikolta Avolan kaupungin eteläpuolelta, luonnonsuojelualueelta. Tie ei johda perille asti, vaan loppumatka (noin 20 minuuttia) pitää kävellä. Paikalliset menevät rannalle kylmälaukkujen ja varjojen kanssa, mutta ranta ei ole koskaan ylitäysi.
Etelärannikolla Sciaccan ja Agrigenton kaupunkien välissä olevassa, WWF:n hallinnoimassa Torre Salsan luonnonpuistossa on useita kilometrejä pitkä suojeltu hiekkaranta, joka on merikilpikonnien pesimäpaikka.
Sisilian hienoimpia lomakylän ja rannan yhdistelmiä ovat luoteisosassa sijaitseva San Vito lo Capo sekä pohjoisrannikon kaunis Cefalú.
Voit lukea Cefalústa lisää täältä.
Minne tahansa Italiaan voisi aina matkustaa ihan jo ruoankin vuoksi, eikä Sisilia ole poikkeus. Saaren ruokapöytien ääressä tietää nimenomaan olevansa Sisiliassa; ruoka on osuva yhdistelmä Italiaa ja muuta Välimerta, mutta joukossa on paljon arabialaisen keittiön makuja ja varsinkin saaren länsiosassa afrikkalaisia vaikutteita.
Arabialaisvalloittajat toivat tulleessaan muun muassa munakoison, sitrushedelmät, mantelit ja pistaasit. Munakoiso maistuu pizzassa, pastassa ja alkupaloissa sekä esimerkiksi caponata-munakoisomuhennoksessa, johon tulee muun muassa selleriä ja tomaattia. Muista maistaa tomaatista ja munakoisosta, basilikasta ja ricottajuustosta loihdittua spaghetti alla Normaa - huippuhyvää! Sitä saa joka trattoriasta ja ravintolasta.
Raikas herkku on appelsiinisalaatti (insalata di arance), joka maustetaan oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla, ja tarjotaan usein fenkolin, sipulin ja oliivien kanssa.
Miekkakalat, sardiinit ja muut merenelävät mustekaloista simpukoihin ovat monen rantaravintolan bravuureita. Saaren suosikkipastaa, sardiinipastaa (pasta con le sarde) höystävät pinjansiemenet ja rusinat.
Parasta suolaista välipalaa ovat arancinot – uppopaistetut pyörykät, joiden sisällä on riisiä ja jauheliha-tomaattikastiketta, tai kinkkua ja mozzarellaa.
Sisilian ilmasto on välimerellinen. Kesällä on kuuma, talvet ovat leutoja. Parhaita matkustusajankohtia ovat kevät (huhti–kesäkuu) ja syksy (syyskuun puolivälistä lokakuun loppuun). Tulivuorilla on selvästi viileämpää; sinne kannattaa kesälläkin ottaa mukaan tuulenpitävää vaatetta.
Sateisinta on yleensä lokakuusta joulu–tammikuulle.
Sisilian yleishintataso on edullisempi kuin Suomessa. Huippusuosittu, tyylikäs Taormina on kuitenkin kallis paikka. Heinä–elokuu on matkailun huippusesonkia, jolloin hotellien hinnat ovat korkeimmillaan. Leipomoista saa suolaisia ja makeita herkkuja pikkurahalla, ja kahvikupillinen voi maksaa jopa kolme kertaa vähemmän, jos sen juo tiskin ääressä seisten.
Lentokentät sijaitsevat Palermossa ja Cataniassa. Sisiliaan tehdään valmismatkoja. Reittilennot vaativat yhden välilaskun.
· Sisilia on Välimeren suurin saari. Asukkaita on viisi miljoonaa, pääkaupungissa Palermossa vajaat 700 000.
· Saarella on useita Unescon maailmanperintölistan kohteita, muun muassa: Agrigenton arkeologinen temppelialue, Villa Romana del Casale, Etna, Liparisaaret, Noton laakson barokkikaupungit, vanha Syrakusa ja Pantalican necropolis.
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - helpoin tapa päästä lomafiilikseen.