Jos olet Madeiran saarella Portugalissa loppukesästä tai syksyllä, mene mukaan perinnejuhliin. Grillaa jättimäisiä lihavartaita, litki viiniä (tai sokeriruokoviinaa) aamuyöhön asti ja ota ihan rennosti.
Ensin pääosassa on pieni kirkko Monten kukkulalla, korkealla Madeiran pääkaupungin Funchalin yläpuolella. Se on niin täynnä että natisee. Tungos jatkuu ulos portaikkoon, jonne papin puhe kajahtelee kaiuttimista. Joku keskittyy puheeseen, toinen kojusta ostettuun lasilliseen ponchaa; sokeriruokoviinasta, sitruunan mehusta ja hunajasta sekoitettuun, harvinaisen tujuun perinnejuomaan.
Kun kirkonmenot päättyvät, juhla saa ihan toisenlaisen käänteen. Perheet, kaveriporukat ja seurueet suuntaavat kymmeniin kojuihin, joita on vieri vieressä katujen varsilla ja aukioilla. On mässäilyn vuoro.
Myyjät veistävät koukuissa riippuvista naudan ruhoista reiluja kimpaleita, pyöräyttävät ne laakerinlehdillä maustetussa karkeassa suolassa ja pujottavat palat metrin mittaisiin puuvartaisiin. Jokainen saa viedä itse vartaansa taivasalla oleviin avogrilleihin kypsymään. Niistä tuprahtelevat sakeat savut, jotka tuoksuvat/lemuavat vaatteissa vielä seuraavanakin päivänä.
Kojuista saa lihan kaveriksi valkosipuli-persiljavoilla siveltyä vastapaistettua bolo do caco –maalaisleipää, eikä juuri muuta. Lihaa ja leipää kuluu uskomattomia määriä ja kaikki napsitaan sormin. Heti kun vatsa antaa myöten, tai ehkä jo vähän aikaisemmin, nostetaan uusi varras hiillokselle. Ruoka huuhdotaan alas oluella, viinillä ja ponchalla. Syöpöttelyä ja seurustelua jatketaan tuntikausia, myöhään yöhön. Ehkä väki välillä vähän vaihtuu?
Ellet ole kasvissyöjä, tätä mättöä ei kannata jättää väliin – liha on mureaa ja tosi hyvää. Mutta mene paikalle siltikin, vaikka et haluaisi syödä mitään. Tunnelma on sympaattinen, ronski ja iloinen – ja siinä on täydellisen kansanjuhlan meininkiä, johon mennään huolimattomasti pukeutuneena ja ilman ikärajoja: sekaan sopivat kaikki pikkulapsista pappoihin, jopa teinit.
Railakas musiikki soi, vähän erilainen siellä täällä, mutta kukaan ei oikein innostu tanssimaan. Vatsat lienevät liian raskaat.
Entäpä seuraavana päivänä? Aamupäivästä kokoonnutaan uudestaan samalle kirkolle – koko Madeiran pyhimmälle paikalle – ja ollaan hiljaa. Kynttilöiden liekit lepattavat, kun pitkä, totinen kulkue vaeltaa kukkaköynnöksin koristelluilla kujilla pyhäkön ympärillä. Muut paikalla olijat seuraavat hipihiljaa saattueen matkaa. Sisällä kirkossa odottaa kunniapaikallaan pieni pyhimyksen patsas. Se on kuin kuningattareksi puettu Barbie-nukke kultakoristeisine viittoineen.
Sitten tunnelma kevenee uudelleen. Jatketaan syömistä ja juomista, mutta jo selvästi edellispäivää hillitymmin, tai laiskemmin.
MIKÄ? Madeiran suojeluspyhimyksen juhla, Festa da Senhora do Monte, jota vietetään aina 14.-15. elokuuta.
MISSÄ? Madeiran pääkaupungin, Funchalin, takana kohoavalla Monten kukkulalla. Sinne pääsee Funchalista näppärästi köysiradalla.
MUITA JUHLIA: Vastaavanlaisia festoja vietetään muissakin Madeiran kylissä kesällä ja syksyllä. Syksyllä vietetään myös viinin- ja muita sadonkorjuujuhlia, joissa on tarjolla yllin kyllin ruokaa, juomaa ja lupsakkaa tunnelmaa.
Madeiran pääkaupungissa saat tehdä tuttavuutta eksoottisten kasvien, hedelmien ja Atlantin jättiläisten kanssa. Lue lisää tästä linkistä.