Onnellisuus syntyy pohjimmiltaan muista asioista. Matkailu lisää onnellisuutta vain hetkittäin – mutta ne hetket ovat tärkeitä.
Ajatus siitä, että matkailu tekee onnelliseksi, tuntuu todelta – koska niinhän meidän monesti annetaan ymmärtää, tavalla ja toisella. Ajatus on myös aika ihana. Sehän antaisi aivan täydellisen syyn reissata aina vain enemmän: mitä enemmän matkustan, sitä onnellisemmaksi tulen. Ta-daa, niin helppoa! Mutta valitettavasti asia ei taida olla niin. Miksi?
Tutkimusten mukaan lomamatkailu lisää onnellisuutta hyvin hetkellisesti. Lomamatkalla olemme usein aika onnellisia, ja vielä onnellisempia olemme matkaa suunnitellessamme ja odottaessamme.
Mutta kun matka loppuu, päättyy myös sen aikaansaama rentoutuminen ja onnellisuuden tunne. Iskee lomaltapaluuahdistus ja alakulo, uusi stressi, arki.
Fiilikset ovat yleensä sata kertaa innostuneemmat matkan meno- kuin paluumatkalla.
Muutaman päivän päästä reissusta arki on imaissut mukaansa niin, että hädin tuskin muistaa missään koskaan olleensa.
Nykyään on trendikästä hankkia ja ostaa materian sijasta kokemuksia ja elämyksiä – on tutkittu, että lisäävät onnellisuutta tavaraa enemmän. Minäkin kannustan tähän omalla esimerkilläni ja monilla kirjoituksillani. Mutta luin hiljattain artikkelin, jossa pohdittiin, että eikö kyse ole pohjimmiltaan samasta asiasta – kuluttamisesta, vaikka kulutuksen kohde on eri. Siinä kysyttiin: Haihtuuko elämysten, tässä tapauksessa matkaelämysten, tuoma mielihyvä samalla tavalla kuin materiasta saatu ilo?
No ei tietenkään! vastasin kysymykseen sen enempää miettimättä. Ainakin minulle matka jättää paljon syvempiä ja merkityksellisempiä muistoja kuin mikään materia. Mutta toisaalta – kyllä matkailunkin tuoma mielihyvä haihtuu ja haalenee, ja vaatii sitä, että on päästävä uudelle matkalle, ja uudelle. Kunnes jossain vaiheessa voi tulla piste, että uusi matka ei tuokaan enää niin kovin suurta mielihyvää. Ehkä matkailukokemusten haalimisessa on hyvinkin yhtäläisyyksiä rahan ja materian suhteen: tiettyyn pisteeseen asti onnellisuuden tunnetta voi kasvattaa niin rahalla, materialla kuin matkoillakin, mutta sitten niiden vaikutus tyssää.
Nykyään matkailu on nostettu kultaiselle jalustalle – annetaan ymmärtää, että se on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Vakuutellaan, että elämä ei voi olla antoisaa ja täyttä, ellei käytä lomiaan matkailuun tai sapatti- ja muuta vapaata maailman kiertelyyn, ellei älyä irtisanoutua ja heittää rinkkaa selkään.
Matkailusta on tullut miltei pakkotila – siitä on pakko tykätä ja haaveilla, ja ellei niin tee, ihmisessä on ehkä jotain vikaa. Tai hän ei vain tiedä paremmasta.
Matkailun bucket-listat ovat vähän kuin ostoslistoja, jotka pitää saada ruksattua ennen kuin tuikataan arkkuun. Jos et käy täällä ja tuolla, menetät jotain todella olennaista ja korvaamatonta. Et voi olla onnellinen.
Media, some ja matkailun ammattilaiset, minä mukaan luettuna, ruokkivat kuvaa siitä, että matkailu on täyttä onnea ja autuutta. Että matkalla ihmisellä on aina huippufiilis ja elämä on täydellistä. Että on olemassa paratiisirantoja, joihin mikään maailman huoli ei ulotu. Kaikki tietävät, ettei sellaista rantaa ole olemassa – mutta saattavat siitä huolimatta uskoa sellaiseen; kuvitella, että se onni ihan oikeasti odottaa tuolla jossain, turkoosin meren äärellä.
Ainakaan minua matkailu ei tee onnelliseksi – varsinainen, pysyvämpi onni tulee paljon syvemmältä, pään sisältä, ja monen asian summasta.
Mutta siitä huolimatta matkailu lisää onnellisuuttani.
Matkailu kaikkinensa on ihana ja mahtava asia. Se on yksi elämäni suurimmista rikkauksista sekä ilon, elämysten ja huippumuistojen tuojista. Sen tuoma onnellisuuden vaikutus voi hyvinkin olla hetkittäistä, mutta minulle ne hetket ovat tärkeitä. Eikö onnen nimenomaan väitetä löytyvän hetkistä - onnellisten hetkien huomaamisesta? Hyvät matkahetket ovat juuri niitä, muiden hyvien hetkien ohella.
Aion siis vastedeskin fiilistellä niillä paratiisirannoilla. Aikuinenkin tarvitsee ripauksen satua, ja nimenomaan onnellista satua, elämäänsä. Ja hetkittäin se onni todellakin voi löytyä sieltä turkoosin meren ääreltä.
Millaisia ajatuksia teksti herätti? Koetko sinä, että matkailu tekee sinut onnelliseksi?
