Haluatko shoppailla ja kahvitella, hengailla vanhoissa kortteleissa vai valvoa aamuun asti? Lue, minne juuri sinun kannattaa Portugalin pääkaupungissa mennä.
1. Shoppaillen ja kahvitellen – BAIXA & CHIADO
Ydinkeskusta, eli alakaupunki Baixa, on Lissabonin hermokeskus ja se alue, jonka ohitse kaikki mennä viilettävät – matkalla jonnekin vähän sivummalle, mielenkiintoisempiin paikkoihin, tai töihin.
Seudun kahvilat, etenkin Rossio-aukiolla sijaitsevat, ovat siis omiaan, jos haluat katsella ihmisvirtaa. Tai nauttia siitä, että ympärilläsi on selkeyttä ja avaruutta: leveitä teitä, mustavalkoisin mosaiikkilaatoin päällystettyjä kävelykatuja ja jalkakäytäviä, toimistoja, kauppoja ja ravintoloita. Monet julkisivut on vuorattu toisistaan erottuvilla, värikkäillä ja kuvioiduilla keramiikkakaakeleilla.
Jos haluat shoppailla, suuntaa pääostoskadulle Rua Augustalle, sen naapurikaduille ja poikkikaduille. Sinne ovat levittäytyneet kohtuuhintaiset kansainväliset ketjuliikkeet. Luksusmerkit ovat omissa oloissaan kauempana, puiden varjostamalla Avenida da Liberdade -bulevardilla.
Lisää shoppailtavaa löydät Chiadosta, heti Baixan vieressä olevista kortteleista. Muiden kauppojen joukossa on pieniä vanhanajan puoteja, joissa myydään nahkakenkiä, hansikkaita tai kahvia.
Löydät täältä myös arvokkaasti ikääntyneen, yli satavuotiaan A Brasileiran. Se on kaupungin kuuluisin kahvila, ja siksi aika rauhaton, mutta siitä huolimatta herkkuhetken väärti. Tammipaneloitu baaritiski ja suuret peilit antavat väläyksen tunnelmasta, joka kaupunginosassa vallitsi silloin, kun se oli taiteilijoiden, kirjailijoiden ja muun kulttuuriväen kohtauspaikka.
Muita hienoja herkkupaikkoja? No ainakin Baixan puolella sijaitseva Confeitaria Nacional, perinteikäs konditoria-kahvila, josta on hankittuleivonnaisia, konvehteja ja makeisia vuodesta 1829.
Tai Casa Chineza, joka on suosittu aamukahvipaikka siitäkin huolimatta, ettei siellä ole ainuttakaan istumapaikkaa. Kolme pitkää herkkutiskiä, siinä syy.
A Brasileira, Rua Garrett 120.
Confeitaria Nacional Praça da Figueira 18B.
Casa Chineza Rua Aurea 274.
2. Perinteikkyyttä aistien – ALFAMA & GRAÇA
Lissabon ei olisi Lissabon ilman ratikoita. Iäkkäimmät vaunut ovat pieniä ja keltaisia ja ne natisevat joka solullaan. Ne on luotu vanhimman kaupunginosan, Alfaman, jyrkille kapeille kujille. Kun nouset linjan 28 kyytiin Conceição-kadulta alakaupungista, olet hetkessä kaupungin viehättävimmissä kortteleissa.
Ratikka kyntää kukkulan rinnettä ohi synkeänkomean Sé-katedraalin ja etenee sitten Alfaman sydämeen. Siellä on perinteikästä ja mukavan arkista; rapistuneita maalipintoja, pappoja pelaamassa dominoa ja katujen yllä roikkuvia pyykkejä. Kujilla leijailevat kodeissa ja ravintoloissa valmistuvien aterioiden tuoksut. Ilmapiiri on kuin vanhanaikaisessa kyläyhteisössä, jonka elämässä on oma rytmi.
Jää ratikan kyydistä pois Largo Portas do Sol -aukion kohdalla ja jatka kävellen Graçan kaupunginosan poikki kukkulan huipulle, São Jorgen linnoitukselle. Muurien rajaama linnoitusalue on ikivanha, mutta itse linnake on tuoreempi – keskiajalta. Sisätilat ovat vierailta suljettuja, mutta muurin harjanteelta ja torneista saat eteesi hienon näkymän Lissabonin monille kukkuloille ja Tejojoelle, joka virtaa kaupungin vierellä.
Taita paluumatka jalan, Alfaman katusokkeloissa mutkitellen, kenties kirkkoihinkin poikkeillen.
Jos on tiistai tai varsinkin lauantai, piipahda Campo de Santa Claran aukealla pidettävillä varkaiden markkinoilla, Feira de Ladra. Arveluttavasta nimestään huolimatta kyse on nykyään tavallisesta kirpputorista, jossa myydään vaatteita, koruja, koriste- ja käyttöesineitä. Saattaa seassa olla myös arvotavaraa.
Hengähdä Pois Caféssa katedraalin lähellä. Siellä on eriparihuonekaluja, värikkäitä tyynyjä, kirjoja ja lehtiä, hyvää purtavaa ja kaikin tavoin sellainen fiilis, että herää väkisinkin kysymys: viitsiikö täältä nyt pois lähteäkään?
Jos kuitenkin viitsit, ja haluat kokea vielä jotain oikein perinteistä, uppoudu illalla portugalilaiseen kansanmusiikkiin, tunteikkaaseen fadoon. Alfamassa sijaitsevat monet Lissabonin parhaista fadokuppiloista. Clube do Fadoon ahtautuvat turistit ja paikalliset, ensin syömään, sitten kuuntelemaan esiintyjien melankolisia tulkintoja.
Pois Café, Rua Sao Joao Praça 95.
Clube do Fado, Rua de S. João da Praça 92–94. Pöytävarausta suositellaan, puh. +351 218 852 704, www.clube-de-fado.com
3. Yön yli valvoen – BAIRRO ALTO & BICA
Yläkaupunki eli Bairro Alto on suuri pettymys, jos menet sinne väärään aikaan; aamupäivällä tai päivällä. Näet lähinnä rähjäisiä taloja, epäsiistejä kujia ja töherryksin kuvioituja seiniä.
Alue on yökukkujien seutua, joten lähde liikkeelle vasta illan suussa, tai vielä paljon myöhemmin. Nouse kukkulan päällä olevaan yläkaupunkiin mäkiraitiovaunulla, Elevador da Glórialla. Sen alkupiste on alakaupungissa.
Jos pidät portviinistä – tai haluat oppia pitämään – aloita ilta lasillisella Solar do Vinho do Portossa. Portugalin portviini-instituutin omistamassa vanhassa, mutta jokunen vuosi sitten uudistetussa baarissa on tarjolla noin pari sataa eri maistiaislaatua.
Jatka sitten syöpöttelemään ja drinksuja siemailemaan sinne, minne nenä näyttää. Kapeilla kujilla on pieniä ravintoloita ja paljon baareja joka tyylille, mutta enempi sellaista rentoa ja boheemia tunnelmaa. Voit valita fadokuppilan tai jazzbaarin, tai maistella illan mojito-drinkkejä brassirytmien tahdissa.
Lisää baareja, ja vähän väljempää ilmapiiriä löydät, kun lähdet laskeutumaan Bairro Altosta Bicaan, eli alas jyrkkää Rua da Bida de Duarte Belo -katua.
Baareja tulee ja menee, mutta osa aina pysyy. Kokeile vaikka näitä:
Maria Caxuxa – rentoa retrotyyliä, Rua da Barroca 6.
A Tasca do Chico – fadoa, Rua Diário de Noticias 39.
Bar Portas Largas – perinteistä tunnelmaa, Rua da Atalaia 105.
Solar do Vinho do Porto – viiniä ja naposteltavaa, Rua de São Pedro de Alcãntara 45.
Lissabon on pääkaupungiksi pieni ja helposti lähestyttävä, mutta onko se makuusi sittenkin liian iso? Innostuisitko enemmän Madeiran pääkaupungista Funchalista – lukaise täältä, mitä kaikkea siellä voi nähdä ja tehdä.
Kosteutta tihkuvat trooppiset metsät ja kukkuloiden rinteitä peittävät usvaiset teeplantaasit. Kakut, skonssit ja tuoreet mansikat. Niiden vuoksi kannattaa matkata Cameron Highlandsin vuoristoalueelle Malesiaan.
Hienointa on tämä:
Auringonnousu teeplantaaseilla. Pilvenhaitukat purjehtivat alas vuorten vehreitä rinteitä ja teepensaiden yllä leijuvat hennot usvahattarat. Kun auringon säteet osuvat pensaiden lehdillä helmeileviin pisaroihin, koko maisema kimaltelee, säihkyy ja sädehtii.
Mukavinta on tämä:
Istua teekuppi kädessä teetuvassa niin, että etualalla levittyvät teepensaiden kumpuilevat matot – tummanvihreinä, vaaleanvihreinä ja kaiken sävyisinä vihreinä juovina. Käden ulottuvilla on pala kakkua, mansikkatorttua tai skonssia mansikkahillon ja kermavaahdon kera.
Kauneimmat paikat:
Cameron Bharat Tea Plantation, päätien varrella, www.bharattea.com.my
Boh Sungei Palas Tea Estate, päätieltä erkanevan sivutien päässä, www.bohtea.com/
Cameron Highlandsilla voi nauttia olostaan näinkin:
-Poimia ja syödä tuoreita mansikoita, joita viljellään monessa paikassa päätien vierellä, massiivisten muovikatosten alla.
-Patikoida mutaisen liukkailla, haastavan jyrkillä tai satumaisen kauniilla metsäpoluilla kuten Mossy Forestin sammalmetsässä.
-Etsiä oppaan kanssa syvällä metsän siimeksessä kasvavia, yhä harvinaisemmiksi käyviä Rafflesioita, maailman suurimpia kukkia.
MISSÄ? Malesiassa, noin 200 km pääkaupungista Kuala Lumpurista pohjoiseen.
MIKÄ? Cameron Highlands -vuoristoalueen keksivät britit siirtomaa-ajalla etsiessään seutua, jossa ilma olisi tropiikin paahdetta raikkaampaa ja viileämpää.
HYVÄ TIETÄÄ: Viime vuosina alueesta on kasvanut ja kehittynyt yhä suositumpi viikonloppukohde, jossa on paljon paikallista turismia. Luonto on upeaa, mutta kylien arkkitehtuuri on pääosin rumaa. Kaikki liikenne keskittyy päätielle, joka vie kylästä toiseen ja on monesti hyvin ruuhkainen. Jos mahdollista, mene viikolla.
MITEN? Bussilla tai autolla esimerkiksi pääkaupungista Kuala Lumpurista (noin 4 tuntia) tai Penangista (noin 5 tuntia).
PS. Misä muualla on mahtavaa trooppista vehreyttä ja vihreyttä? Muun muassa täällä (Bali).
Unohda vanhakaupunki ja lähde kuljeksimaan sen naapurissa levittyvään nykykeskustaan. Koristeellisten jugendtalojen lomasta löydät maailman viettelevimmän kenkäkaupan, persoonallisia kahviloita ja hienojen näköalojen baareja.
1. Madam Bonbon
Jo paikan nimi vihjaa, että putiikki on oikea namupala. Se sijaitsee Riian muodikkaalla art nouveau -alueella, krumeluuritalojen keskellä. Ovesta astut pieneen asuntoon, joka on vähän kuin kotimuseo tai tyylitietoisen keräilijän koti art deco -huonekaluineen ja vanhoine valaisimineen. Täältä ei kuitenkaan ole tarkoitus hankkia kalusteita, vaan tyylikkäitä naisten kenkiä, joita on ripoteltu sinne tänne pöydille, piirongeille ja jopa kylpyhuoneeseen.
Keittiönurkkauksessa on antiikkihella astioineen, jääkaappeineen ja ruokapöytineen. Shoppailun lomassa voidaan juoda kahvit, liikkeessään häärivä Vanda Baumane kertoo.
Alberta iela 1–7.
Auki: ma–pe 11–19, la 11–15.
2. Galerija Istaba
Tämä on pieni monitoimitila, josta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Aloita vaikka taidenäyttelyllä – seinälle ripustettu kokonaisuus vaihtuu kuukauden-parin välein. Siirry sitten tutkimaan ja kenties shoppailemaan latvialaissuunnittelijoiden tekemiä koruja, kuppeja ja hauskoja kortteja, tai kirjoja ja ehkä vähän vaatteitakin. Poikkea lopuksi yläkertaan. Mukavasti boheeminoloisesta kahvila-ravintolasta saat hyvän cappuccinon tai simppeliä, mutta hyvää ruokaa.
K. Barona iela 31.
Auki: galleria ma–la klo 12–20, kahvila-ravintola klo 12–24.
3. Fazenda Bazars
Riaan keskustassa on jätetty vanha viehättävä puutalo lähes joka kadulle. Tämä on puutaloista ehkä kaikista mukavin. Sisällä majailee kahvila-konditoria Fazenda, johon on lainattu portugalilaista, kodikkaan romanttista maalaistunnelmaa ruusutapetteineen ja plyysisohvineen. Omena-rahkatorttu on ihanaa.
Ulkona oleva myyntipöytä on täytetty vihanneksilla ja hedelmillä, jotka paikan omistajat ovat kasvattaneet maatilallaan Riian kupeessa.
Baznicas iela 14.
Auki: ma–pe 9–22, la 10–22 ja su 11–22.
4. Vina Studija
Kun haluat maistella erityisen hyviä viinejä, hakeudu viinistudioon. Modernin tyylikkäässä viinibaarin, -kaupan ja -ravintolan yhdistelmässä on tarjolla puolentuhatta viiniä Euroopasta ja kauempaa. Baarissa voit maistella viinejä laseittain suolapalojen kanssa. Ravintolan puolella voit korkata minkä tahansa puodista ostetun pullon pieneen lisähintaan.
Elizabetes 10
Auki: ma–to 12–24, pe–la 12–01 ja su 12–22.
5. Skyline Bar
Radisson Blu Hotelin 26. kerroksen Skyline-baarista avautuvat parhaat panoraamamaisemat kaupunkiin. Tosin tämä ei ole mikään salaisuus, joten ikkunapöytiä joudut luultavasti tovin metsästämään, myös päivällä. Joistakin ikkunoista näet vanhaankaupunkiin, toisista keskustan ja kaupungin laitamien suuntaan. Drinksulista on mittava. Cocktailit alkaen 4,5e.
Elizabetes iela 55
Auki: su–ke 11:30–01, to 11:30–02 ja pe–la 11:30–03.
www.radissonblu.com/en/latvijahotel-riga/bars
6. Star Lounge Bar
Jos Skylinessa on täyttä, kokeile Albert-hotellin kattoterassilla olevaa Star Lounge Baria. Se on 11. kerroksessa, joten näköala ei ole yhtä hieno, mutta kesällä saat oleilla ulkosalla. Mene vähän ennen auringonlaskua, jolloin paikka on romanttisimmillaan. Lasillinen kuohuviiniä alkaen 4,5e.
Dzirnavu iela 33
Auki: su–to 15–01, pe–la 15–02.
Etsitkö vinkkejä lähilomalle, mutta Riika ei innosta? Mitä jos menisitkin Itämeren suloisimpaan kaupunkiin – eli tänne.
Barcelona on sopivan laiska ja nautiskeleva. Se on huoleton, kaunis ja omaperäinen. Siellä on meri, aurinko ja mielettömän kiva fiilis.
Miksi siellä on niin hyvä olla?
A) Siksi, että Barcelona merkitsee hengailua ja harhailua. Siellä saa kävellä koko päivän katuja ja kujia ristiin rastiin, koska juuri siihen puuhaan kaupunki on luotu – näennäisen päämäärättömään ja kiireettömään vaelteluun. Kaikkialla on huikeaa ja kujeilevaa arkkitehtuuria, vanhaa ja uutta, repsahtanutta ja restauroitua. Aina tulee vastaan jotain, joka vaatii pysähtymään tai poikkeamaan, eksymään sivukujille ja muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa.
B) Barcelona on tehokkaan bisneskaupungin vastakohta. Se on ulkoilmakahviloissa ja -kuppiloissa istuskelua ja ihmisten katselua – ja tunnetta siitä, että koko kaupunki tekee samalla tavalla. Siellä ei koskaan kävellä kadulla take away -kahvit kädessä. Eikä kahviloissa tapiteta läppäreitä vaan seuralaisen kasvoja.
C) Barcelona ei ole liian huoliteltu – eikä vaadi sitä sinultakaan. Se huokuu rentoa vaatetusta ja olemusta. Haaremihousut ovat aina muodissa ja varvastossuissa voi kulkea koko kesän. Kaupungissa ei tärkeillä eikä tuijotella, vaan siellä voi vetäistä päivätorkut puistonurmella tai rantakadun penkillä, jos siltä tuntuu.
D) Hyvä olo tulee siitäkin, että taivas on huomattavasti useammin sininen kuin harmaa. Siitä, että ulkona tarkenee syödä, ja syödään, vuoden ympäri. Ja siitä tunteesta, että on ihan okei, jopa tavoiteltavaa, chillata vielä vähän enemmän, nauttia elämästä ja sen monista hetkistä, hyvästä ruoasta ja juomasta, miksei vaikka shoppailusta. Niin ja siitä mukavasta haahuilusta.
Missä päin Barcelonaa on erityisen hyvä olla?
El Bornin kaupunginosassa vanhassakaupungissa. Keskiaikaiset kävelykujat ovat tunnelmallisen hämyisiä, kolkonkomeita ja Barcelonan kiehtovimpia: täynnä trendikkäitä putiikkeja ja persoonallisia puoteja, artesaanien ja taiteilijoiden työtiloja ja gallerioita, ravintoloita ja baareja. Alue elää kaiken aikaa niin, että koskaan et voi olla aivan varma, mikä paikka on lopettanut, avautunut tai muuttanut. Tai voipas: aina on muutama klassikko, jotka eivät liikahda mihinkään.
Samoille kujille sopivat turistit ympäri maailmaa, kaupunkiin muuttaneet ulkomaalaiset ja syntyperäiset paikalliset – vanhemmat rouvat vaihtavat kuulumisensa leipäkaupoissa ja papat pelaavat penkeillä dominoa.
Yleisvire on boheemi, nuorekas ja rento – sen minkä Barcelona niin hyvin osaa.
Parhaimmillaan El Born on illan tullen ja tungoksen hälvennyttyä. Heikosti valaistut kujat muuttuvat salaperäisiksi ja yllättäviksi; päivän suljettuna olleet ovet ja ikkunaluukut aukeavat ja paljastavat ravintoloiden ja baarien maailman.
Missä on miltei ihan yhtä mukavaa?
Meren vierellä. Välimeri luo mahtavat puitteet, mahtavan ilmaston ja mahtavan elämäntyylin. Ja Barcelonassa tuo kombinaatio osataan hyödyntää loistavasti.
Rannan tuntumassa ei ole juurikaan mitään virallista nähtävää. Sinne mennään nauttimaan auringosta ja meren tuoksusta, oleilusta ja uimisesta, kuljeskelusta ja kuntoilusta, hyvästä ruoasta.
Apajat alkavat heti keskustan kyljestä; reilut neljä kilometriä hiekkarantoja ja vieressä kulkevaa rantakatua, jota pitkin voi kävellä, juosta, pyöräillä ja rullaluistella. Seassa on rantabaareja ja lähettyvillä Barcelonetan rantakaupunginosan kala- ja paellaravintolat.
Kesällä voi viettää yöpiknikkiä rannalla.
Kauniina talvipäivänä voi oikaista itsensä hietikolle ja leikkiä, että on kesä.
Vielä joku muukin extramukava paikka?
Vaikka kuinka monta, mutta ainakin Gràcian kaupunginosa – se on jopa barcelonalaisittain rento ja boheemi – kiitos taiteilijoiden, muusikoiden ja opiskelijoiden, jotka ovat ottaneet alueen omakseen.
Mutta ennen muuta se on perinteikäs ja barcelonalainen. Siellä on lämmin kylämäinen tunnelma – aikoinaan se olikin itsenäinen kylä Barcelonan kupeessa. Kadut ovat lyhyitä ja kapeita, talot pääosin matalia ja siellä täällä on puheensorinan täyttämiä kahvila-aukioita, sellaisia kuten Rius i Taulet tai Plaça del Sol.
Gràcia alkaa luksuskatu Passeig de Gràcian päästä ja on juuri sen verran syrjässä ydinkeskustasta, ettei sinne juuri kukaan päädy sattumalta. Ei siis ole suurta tungosta eikä ruuhkia. Sen sijaan on kauppoja, ravintoloita ja baareja. Se on mainio etnisen ruoan herkuttelukeidas ja niitä seutuja, joissa yö venähtää huomaamatta aamunkoittoon.
PS. Elämästä nautiskellaan toki muuallakin Espanjassa – lue millainen on täydellinen sunnuntai Atlantin rannalla Cádizissa.
Täydellinen automatka Etelä-Ranskan Luberoniin on tehty suloisista kylistä, maaseutumaisemista ja ruokatorien herkuista.
Ihan kuin leffassa
Maaseututie kiemurtelee laaksossa kukkuloiden lomassa. Tien vierellä levittyvät hedelmätarhat, viiniveljelmät ja maalaistalot pihamaineen. Laventelipellot hehkuvat violetteina ja penkereitä pilkuttavat sadat tulipunaiset unikot.
Kyllä vain, Provencen ytimessä, Luberonin alueella, on aivan yhtä idyllistä kuin mielikuvissa. Tämä on juuri sitä seutua, jonka Peter Mayle teki kuuluisaksi kirjoillaan ja jossa kuvattiin Russell Crowen tähdittämä ”Mainio vuosi” -elokuva.
Harvaan asuttu tienoo on myös Unescon biosfäärialueeksi nimitettyä luonnonpuistoa. Siihen kuuluu kyliä, metsiä ja jyrkänteitä, kävely- ja pyöräilyreittejä sekä kapeita autoteitä.
Käy kylässä
Luberonin bravuurina ovat ikivanhat, pittoreskit kylät, joita on laaksoissa ja kukkuloiden rinteillä. Niitä on useampi kymmenen, toinen toistaan somempia. Jokaisessa on oma jujunsa. Jos ennätät matkallasi vain kolmeen, poikkea näihin:
Ménerbes – Maitokahvin värinen kukkulakylä on ihanan vanhanaikainen ja kiireetön. Tavallisesta arkielämästä kielivät apteekki, posti ja lihakauppa sekä leipomo, jonka sitruunakeksit tuoksuvat kujalle asti. Kahviloita ja ravintoloita on muutamia, ja niissä istuvat sekä paikalliset että matkailijat, mutta Ménerbesin korkeimmalla paikalla, vanhan linnoituksen raunioilla, astelevat lähinnä kissat. Juuri tässä kylässä brittikirjailija Peter Mayle asui 1980–90-lukujen taitteessa.
Roussillon – Jyrkkien, punahehkuisten rotkojen ympäröimä talorykelmä on seudun ylivoimaisesti erottuvin, näyttävin ja kuvauksellisin kylämiljöö. Harjulle rakennetut talot hehkuvat oranssinkeltaisina, pinkkeinä ja punaruskeina. Alun perin väripigmentti saatiin läheisistä, jo käytöstä poistetuista okralouhimoista. Roussillon on Ménerbesiä turistisempi, mutta voit paeta maisemapaikkojen, taidemyymälöiden ja ravintoloiden ruuhkia: Lähde hienolle kävelyreitille, joka mutkittelee mäntymetsikön ja puna-keltaisina nousevien rinteiden suojissa.
Lourmarin – Kylän kupeessa komeilee entisöity renessanssilinna, mutta kivointa on kävelykujien trendikäs, hienostunut vire. Ihmiset ovat pukeutuneet rennon tyylikkäästi, fiinimmin kuin monella muuslla seudun paikkakunnalla. Putiikeissa myydään sifonginkeveitä kesävaatteita ja käsin tehtyjä koruja, olkihattuja, gourmet-tuotteita ja maalaisromanttista kodintavaraa. Piipahtele taidegallerioissa, testaile kahviloita ja ravintoloita ja fiilistele. ”Lourmarinin tunnelma on vähän kuin St Tropezissa vuosikymmeniä sitten”, muuan putiikinpitäjä luonnehtii.
Maalaisleipää ja tilkka viiniä
Jos pidät toreista, ihastut Provenceen. Joka paikkakunnalla on tori kerran tai kahdesti viikossa ja niillä käynti on paljon muutakin kuin lähiruokaherkkujen haalintaa; tuttujen tapaamista, ajanvietettä, herkuttelua.
Ménerbesissä ja Roussillonissa shoppaillaan torstaina aamupäivästä ja Lourmarinissa perjantaina. Seudun suurin ja eloisin tori pidetään kuitenkin Aptin pikkukaupungissa lauantaiaamuisin.
Kymmenet kojut levittyvät Aptin keskustan pääkaduille, sivukujille ja aukioille. Maistiaisia tarjotaan tiuhaan: artisokkatahnalla ryyditettyä leipää, ilmakuivattua makkaraa, tilkka punaviiniä. Täältä saat kaikki luksuspiknikin ainekset juustoista vihanneksiin ja marmeladeista marinoituihin oliiveihin. Torilla hujahtaa kuin huomaamatta koko aamupäivä, kunhat levähdät välillä katukahvilassa roseella tai espressolla.
MITEN: Lennä Marseilleen tai Nizzaan ja vuokraa auto. Marseillesta ajaa esimerkiksi Lourmariniin reilussa tunnissa, Nizzasta reilussa kahdessa. Seutuun voi tutustua myös pyörän päältä; pyöräilyreittejä on eripituisia ja -tasoisia, karttoja saa matkailutoimistoista. veloloisirluberon.com
MILLOIN: Miellyttävintä on keväällä ja syksyllä. Huippusesonki ulottuu noin kesäkuun puolivälistä syykuun puoliväliin – silloin on ruuhkaisinta ja kalleinta.
PS. Olen kirjoittanut Provencen muista houkutuksista tänne.
LUE LISÄÄ: www.theluberon.com www.provenceguide.com
Islannin mageimmat nähtävyydet ovat joko hyytävän jäätäviä tai hypertulisia. Lisäksi ne ovat aivan ilmaisia.
Nouse vaikka tulivuoren kraatterille, astu jääluolaan ja katsele geysirin mellastusta.
1. Seuraa showta non-stoppina
Strokkur-geysir pelästyttää, tai ainakin säpsäyttää. Sen purkaus nimittäin yllättää, kerta kerran perään, vaikka tietäisit varsin hyvin mitä tuleman pitää. Kaikki tapahtuu niin ärhäkästi. Ensin vesikuoppa vain aaltoilee. Sen pinta nousee ja laskee. Kuluu puoli minuuttia, ehkä jopa kahdeksan, kunnes montusta kasvaa yhtäkkiä suuri turkoosinvärinen kupla. Et ehdi edes silmiä räpäyttää, kun se repeytyy ja kasvaa monimetriseksi, vettä ja höyryä syökseväksi patsaaksi.
Strokkur on Islannin komein ja energisin geysir. Se purkautuu muutamien minuuttien välein, joskus jopa 20 metrin korkeuteen. Kaikki matkailijat haluavat nähdä sen, ja ehdottomasti se pitääkin nähdä. Mutta jos haluat välttää ruuhkat, yövy viereisessä hotellissa tai leirintäalueella, ja saat ihailla paikkaa vaikka keskellä (valoisaa kesä-) yötä.
MISSÄ: Maan lounaisosassa, noin 100 km Reykjavikista. Sinne tehdään päiväretkiäkin pääkaupungista.
MUUTA: Strokkur sijaitsee geotermisellä alueella, jossa on pienempiäkin geysirejä sekä tulikuumia puroja ja vesikuoppia. Alueella on myös kuuluisa suuri Geysir, maailman kaikkien geysirien äiti, joka on ainakin toistaiseksi uinahtanut miltei kokonaan.
2. Näe jättiläisen vaahtokylpy
Gullfossin vierellä pitää huutaa, vieruskaveri ei muuten kuule. Vesiputouksen jylinä on mahtava, samoin veden voima ja vauhti. Vesimassat syöksyvät korkeita jyrkänteitä alas kahdessa osassa, sakeina vaahtoseinäminä ja muuttuvat lopulta joeksi, joka virtaa kapeaan rotkoon.
Ei ole liioiteltua varustautua pipolla ja hansikkailla, keskikesälläkään, sillä viima voi olla yllättävän viheliäs. Se heittää putouksen päällä kieppuvat vesipisarat suoraan niskaasi – ja ne pisarat ovat kylmiä.
Islannissa on monia muitakin vesiputouksia, mutta tämä on tunnetuin ja ehkä kaikista hienoin.
MISSÄ: Maan lounaisosassa, Strokkur-geysirin lähellä. Reykjavikista tehdyt päiväretket tuovat tännekin.
3. Iske piikit ikijäähän
Tulivuoren tuhkan ja hiekan tahrimaa lunta. Turkoosiin vivahtavia jääseinämiä ja veden kaivamia tunneleita. Sulavan veden lotinaa, joka kuuluu jalkojen alla luikertelevista onkaloista. Ja sitten yllättävä, pahaenteiseltä kuulostava narahdus.
Ei hätää, Sólheimajökull-jäätikkö elää ja muuttuu yhtä mittaa, mutta kaikki on ihan ok, kunhan teet patikkaretken asiantuntevan oppaan kanssa ja kuuntelet ohjeita. Kuten: Astu koko jalalla. Etsi aina helpoin reitti. Älä putoa railoon.
Aluksi kipuat pitkin rosoista jäämäkeä, ja näet tuskin muuta kuin edessä kulkevan selän. Heti rinteen päällä kulku helpottuu ja erikoinen, ikijään hallitsema maisema aukenee. Vau ja vau – siitäkin huolimatta, ettei jäätikkö ole silmiähivelevän kaunis ja valkoinen.
”Tämä on tyypillistä islantilaista maisemaa. 15 % Islannin pinta-alasta on ikijään peittämää”, valistaa opas. Sólheimajökull on kuitenkin islantilaisittain pieni jäätikkö – yksi rusina, jos vertailukohteena on vaikkapa Vatnajökull, maan suurin jäätikkö, tai Mýrdalsjökull, jonka uloke se oikeastaan on. Sinne on kuitenkin helppo päästä. Parkkipaikka on lähellä ja vaelluksia järjestetään ympäri vuoden.
MISSÄ: Maan eteläosassa.
KENELLE: Parin tunnin jäätikköretki on hieno kokemus, eikä vaadi erityistaitoja. Se sopii kenelle tahansa yli 8-vuotiaalle normaalikuntoiselle.
MITEN: Jäätiköille mennään aina oppaan johdolla. Icelandic Mountain Guides tekee erimittaisia patikkaretkiä esimerkiksi Sólheimajökullin ja Skaftafellin jäätiköille. Jäähakut ja kenkiin kiinnitettävät jääpiikit saa lainaksi. Tarvitset tukevat lenkkarit tai vaelluskengät, tuulenpitävää vaatetta, sormikkaat ja ehkä piponkin (myös keskellä kesää).
4. Koe jäälaguunin lumo
Osaatko kuvitella, millaista on lipua veneellä jäälaguunissa – keskellä peilityyntä vedenpintaa, jota koristavat valkoiset, turkoosit ja hiekanväriset jäälohkareet, pienet ja isot, muhkuraiset ja sileät. Osa näyttää jääveistoksilta, joiden pinnalla aurinko leikkii. Jos olet ihan hiljaa – ja kaikki muutkin ovat – kuulet miten maisema narahtelee ja poksahtelee.
Vatnajökull-jäätikön sulamisvesistä syntynyt Jökulsárlón-järvi on pieni mutta syvä. Nousuveden aikaan laguuniin pääsee merivettä ja virran mukana ajelehtivia kaloja. Jos kuulut onnettaren suosikkeihin, saatat nähdä myös kala-aterialle saapuneita hylkeitä. Mutta ilman niitäkin paikassa on taikaa.
5. Jalkaudu kuun pinnalle
Kiveksi jähmettyneitä laavavirtoja silmän kantamattomiin. Synkeänmustia, röpeliäisiä kenttiä, joilla ei kasva mitään. Kuulostaako kauniilta? Ei välttämättä, mutta sitä se on, oudolla omaperäisellä tavalla. Islannin pohjoisosassa sijaitsevalla Kraflan aktiivisella, vulkaanisella alueella voit kävellä kuumaisemassa sinne tänne polkuja pitkin.
Polun vierestä, koloista, pöllähtävät kuumat kaasupilvet, jotka ovat värjänneet ympäryskivet okrankeltaisiksi ja punaruskeiksi. Mutalähteet kuplivat kuin kattilassa poriseva nougat. Voit istahtaa pienen kraatterin vierelle ja kuunnella, kuinka maa sihisee hiljaa.
Isommat kraatterit löydät lähettyviltä, autotien toiselta puolelta – ne näkyvät kauas, ylväimpänä Stóra-Víti, jonka keskuskuoppaan on kerääntynyt vettä. Voit nousta polkuja kraatterien päälle ja kävellä pitkin niiden reunoja. Ympärillä näkyy lumihuippuisia vuoria ja kumpuilevaa karuutta – kauas ja vieläkin kauemmas.
MISSÄ: Mývatnin seudulla Pohjois-Islannissa.
6. Mikä se on joka sihisee ja suhisee?
Tuliperäinen maisema voi näyttää myös tältä: sauhuavalta kivikkotasangolta, joka hehkuu pahanhajuisten sulfaattikaasujen värjäämänä – okran, punaruskean ja oranssin uhkeissa sävyissä. Polut vievät tulikuumien, tarmokkaasti röyhtäilevien mutakuoppien luo ja kummallisille kivikeoille, jotka höyryävät ja sihisevät kuin voimalaitokset. Tällaistako on avaruudessa? Ei, vaan Hveririssä, muutaman kilometrin päässä Kraflasta.
Muista poiketa!
MISSÄ: Mývatnin seudulla Pohjois-Islannissa.
MITEN: Kaikki yllä mainitut nähtävyydet sijaitsevat maata kiertävän, 1340 km pitkän kehätien varrella (tai ihan sen tuntumassa), joten ne on helppo löytää ja saavuttaa. Tie on kapea, mutta asfaltoitu ja ruuhkaton. Islannissa kannattaa vuokrata auto – vaikkapa pieni pakettiautosta tehty matkailuauto, jossa keittiö ja vuode kulkevat mukana; niitä vuokraa esimerkiksi Happy Campers. Kesäaikaan maata voi kiertää bussillakin (saatavilla on erilaisia kiinteähintaisia bussipasseja) tai fillarilla. www.happycampers.is
MUUTA: Luontonähtävyydet ovat ilmaisia. Majoitus on kuitenkin kallista ja hotelleja on rajallisesti. Ainakin keskikesällä yöpaikat kannattaa varata (hyvissä ajoin) etukäteen.
LUE LISÄÄ: www.visiticeland.com, www.iceland.is
Islanti on myös loistokohde bongailla valaita - lue siitä lisää tästä. Ja muutama päivä kannattaa varata symppikselle Reykjavíkille - lue vinkit täältä.
Entäpä missä muualla pääsee yhtä helposti jäätikkökävelylle? Lue tästä linkistä Uuden-Seelannin Fox Glacierista.
Millaista on astua elävään meriluontodokumenttiin? Se selviää Ningaloo Reefillä. Koralliriutta on Länsi-Australian upein, mahtavin, huikein ja hienoin nähtävyys – muun muassa siksi, että siellä elää oikeita jättiläisiä.
Käsi ylös, kuka on kuullut Australian Ningaloo Reefistä? Se on jäänyt heittämällä Ison Valliriutan varjoon, koska se on pienempi ja paljon syrjäisempi – se sijaitsee maan harvaan asutun länsirannikon kupeessa, todella kaukana isoista kaupungeista. Ihmisiä siellä on vähän, matkailijat mukaan luettuna, mutta meressä on elämää sitäkin enemmän.
”WOW” on aika vähättelevän lievä ilmaisu silloin, kun kohdallesi osuu jokin näistä riutan asukeista, tai ne kaikki, vuoron perään:
1. Valashai
Kun uit syvällä, syvällä valtameren ulapalla ja ohitsesi lipuu 10–15-metrinen valashai, et unohda hetkeä kovin helposti. Etkä sitäkään, kun kohtaat myöhemmin toisen valashain, ja kolmannen ja… Yleensä mikään ei tapahdu luonnossa yhtä helposti, hitaasti ja toistuvasti kuin dokumenteissa, mutta tämäpä tapahtuu. Valashait ovat paitsi jättimäisiä ja lempeitä, myös mukavan verkkaisia – uivat aika kiireettä, aivan lähellä pintaa (kunnes sukeltavat syvyyksiin) ja usein vieläpä samaa suoraa linjaa, joten ei tarvitse kuin asettua asemiin ja työntää pää veden alle niitä katsellakseen.
Harvassa paikassa maapallolla näkee näitä maailman suurimpia kaloja niin helposti ja varmasti kuin Ningaloo Reefillä. Ne saapuvat paikalle kuin kellon tarkkuudella maaliskuun puolivälin paikkeilla, ja jäävät herkuttelemaan seudun planktoneilla ja pikkukaloilla heinäkuulle asti.
2. Ryhävalas
Maailman mahtavin roiskahdus? Se, kun suurta kitaansa ja ylävartaloaan esittelevä ryhävalas räiskähtää muutaman metrin päässä takaisin mereen. Ningaloo Reefillä saat ihailla ryhävalaita sekä veneestä että vedestä – valaiden kanssa pääsee uiskentelemaan, mutta se on huomattavasti pikaisempi, sähäkämpi ja adrenaliinipitoisempi tapahtuma kuin rauhallisten valashaiden kanssa pulikointi.
Ryhävalaat saapuvat Ningaloo Reefille vähän ennen kuin valashait vaihtavat maisemaa, kesäkuussa, ja viipyvät marraskuuhun.
3. Kilpikonnat
Jos haluat kokea jotain erityisen herkkää, kuljeskele tietyillä dyynirannoilla (kuten 5 Mile) marras-maaliskuussa auringonlaskun aikaan ja iltahämärissä. Se on merikilpikonnien pesintäaikaa. Naaraat raahautuvat pitkiäkin matkoja hiekalla löytääkseen sopivan pehmeän pesänkaivuupaikan. Hiekka kahisee ja pöllyää kaaressa, kun ne kaivavat munilleen kuoppaa. Vielä liikuttavampaa on osua paikalle, kun poikaset kuoriutuvat. Niitä ei putkahtele pesästä hiekan alta silloin tällöin, vaan koko pesue lähtee liikkeelle samaan aikaan – aluksi läjässä ja pian kilpaa kipittäen mereen. Ne ovat niin pieniä ja niin suloisia. Ja niin vikkeliä.
Ps. Kilpikonnien pesintärannoille voi mennä omin päin, mutta anna kilpikonnille rauha. Jollet näe konnia rannalla, näet niitä varmasti meressä, vaikka veneen kyydistä.
4. Paholaisrauskut
Sydän jättää pari lyöntiä väliin, kun monimetrinen paholaisrausku liihottelee meressä vastaan. Ei se sinua syö, eikä edes puraise, epäilyttävästä nimestään huolimatta, mutta hätkähdyttävä näky se on; niin valtava ja niin siro, ja ui kauniimmin kuin mikään muu.
Paholaisrauskuja on riutalla aina, mutta eniten paikallisina talvi-ja kevätkuukausina.
5. Yllätykset
Ningaloon hienouksia on sekin, että koralliriutta ulottuu paikoin rantaan asti. Ei siis tarvita edes venekyytejä, vain snorkkelit naamaan ja olet apajilla. Kalat ja parvet eivät ole rannan tuntumassa yhtä suuria kuin syvällä, mutta haitanneeko tuo: aika hienoa on uida turkoosissa rantavedessä, kun vierestä sujahtaa sahahai pohjaa hipoen.
MISSÄ? Länsi-Australiassa. Suojelualueeksi julistettu Ningaloo Reef alkaa Exmouthin kupeesta ja ulottuu 300 kilometriä kohti etelää, Ningaloo Coast -rannikkoa seuraillen. Rannikko ja riutta ovat Unescon maailmanperintökohteita.
MITEN? Voit ajaa sinne autolla Perthistä (matka on pitkä), tai lentää lähelle, Learmonthin kentälle. Valashaita, paholaisrauskuja ja ryhävalaita nähdäkseen on osallistuttava veneretkelle. Niitä tekevät monet yritykset. Pitkään toiminut Kings Ningaloo Reef Tours on yksi parhaista, ellei paras - pitkän kokemuksen ja asiantuntemuksen huomaa. www.kingsningalooreeftours.com.au
Monilla Välimeren rannoilla on kesällä täpötäyttä, ahdasta ja ahdistavaa. Ei kuitenkaan Menorcalla, kunhan tiedät minne hakeutua.
Baleaareihin kuuluva Menorca on rauhallinen ja vähäväkinen saari. Siellä on kuitenkin valtavasti hiekkarantoja, useita kymmeniä, ainakin puolensataa.
Monet ovat rakentamattomia, luonnonmukaisia ja koskemattomia. Useat rannat ovat myös sopivan syrjäisiä ja niihin pääsy vaatii vähän vaivaa – kävelyä, ratsastusta tai maastopyöräilyä, melomista tai veneilyä.
Toisaalta saarella on myös upeita pieniä, helppopääsyisiä uimapaikkoja, joista tietävät lähinnä paikalliset ja lähistöllä majailevat vakituiset kesäasukkaat.
Jos haluat mennä keskikesälläkin yksin uimaan, kokeile näitä:
1. Cala de Binidalí
Menorcan suloisimmalle rannalle kannattaa astella hitaasti. Näkymät ovat upeimmillaan matkan varrella, kun lompsit alas kalliorinteeseen tehtyä, pensaikon reunustamaa kivettyä polkua. Kaunista on perilläkin, pikkuruisessa Binidalín poukamassa. Hiekka on hienonhienoa ja valkoista. Hitaasti syvenevä meri on epätodellisen turkoosia ja monesti yhtä tyyntä kuin uima-altaassa.
MISSÄ: Saaren eteläpuolella, Sant Climentin eteläpuolella. Parkkipaikalta on vain muutaman minuutin kävely polkua ja portaita pitkin.
2. Caló Blanc
Es Caló Blanc ei ole pikkuruinen kuten Binidalí, vaan vielä paljon pienempi. Kalliorinteiden kätkemä hiekkasiivu on tuskin parin metrin levyinen – eli juuri sopivasti sinulle ja pyyhkeellesi. On silkka mahdottomuus, että meren tasalle mahtuisi montaa ihmistä kerrallaan. Ellet halua varpaitasi hiekkaan, pulahda uimaan viereisiltä kallioilta.
MISSÄ: Saaren eteläpuolella, lähellä Binissafúlleriä, Cap d’en Fontin asutusalueen kupeessa. Tien vieressä olevalta parkkipaikalta laskeutuvat portaat hiekalle.
3. La Olla
Tämä ei ole hiekkaranta eikä sitä ole merkitty karttoihin. Sillä ei ole virallista nimeäkään, mutta paikalliset kutsuvat paikkaa pannuksi tai kattilaksi. Korkeiden, röpöliäisten kallioiden ympäröimä, useita metrejä syvä, huikean kirkasvetinen monttu on loistopaikka uiskennella kalojen kanssa ja tutkailla niitä maskin läpi. Mereen loikataan kalliotasanteelta tai laskeudutaan portaita.
MISSÄ: Saaren eteläpuolella, Binissafúllerin asuinalueen kupeessa, Passeig de la Mar -rantakadun vierellä. Jätä auto tien viereen ja seuraa kivettyä polkua kallioiden poikki.
4. Cala Pregonda
Cala Prengonda on saaren huikeimpia ja luonnonmukaisimpia rantoja. Sen kauneus ei ole mikään salaisuus, mutta siitä huolimatta siellä on aina väljää; ranta sijaitsee juuri niin kaukana kaikesta ja kaikista, ettei sinne kovinkaan moni viitsi taivaltaa. Kannattaisi kyllä. Vaivanpalkaksi saa kullanpunertavan hiekkarannan, jota pilkuttavat merestä kohoavat kivet ja luodot sekä levollisen maiseman, jota hallitsevat ikivihreiden piikkipensaiden peittämät asuttamattomat kukkulat.
MISSÄ: Saaren pohjoisrannikolla, Es Mercadalin luoteispuolella. Auto jätetään Binimel.là-rannan parkkipaikalle, josta on noin puolentunnin kävely merkittyä polkua pitkin.
5. Platja de’n Tortuga
Vielä Pregondaa syrjäisempää ja hiljaisempaa on vaaleahiekkaisella Platja de’n Tortugalla. Ranta ei ole aivan yhtä kuvauksellinen kuin Pregonda, mutta tuulille altis, karunkaunis kalliotanner patikkamatkan varrella esittelee Menorcan villeimmän puolen. Huikeimmat, kuun kamaraa jäljittelevät maisemat levittyvät heti parkkipaikan ympärillä mustanpuhuvine, rosoisine kivikkokenttineen ja kallioineen.
MISSÄ: Saaren pohjoisrannikolla, Es Graun pohjoispuolella. Parkkipaikka on Favàritxin majakan vierellä, josta on parin kilometrin kävely merkittyä polkua pitkin.
Vihje: Sieltä et löydä teemapuistoja ja ostoskeskuksia, vaan vehreyttä ja karismaattisia luontomaisemia. Et kohtaa ravintoloiden sisäänheittäjiä, vaan Kanarian ilman massoja.
Jos vielä emmit, onko La Palma tarkoitettu sinulle, löydät vastauksen tästä alempaa.
Siis onko vai eikö?
No on on, jos haluat olla edelläkävijä. La Palma on vielä harvalle tuttu. Jotkut sekoittavat sen ihan muuhun paikkaan – Las Palmasin kaupunkiin tai Palma de Mallorcaan. Mutta ei, nyt puhutaan siitä rehevästä ja vuoristoisesta saaresta, joka on Kanarian länsilaidalla.
Ei, jos kaipaat ympärillesi paljon muita ihmisiä ja säpinää. La Palmalla on sympaattisen pienet piirit. Koko saarella on asukkaita vajaat 90 000, ja ainoa kunnon keskus on pääkaupunki Santa Cruz de la Palma. Sielläkin kaikki tuntevat toisensa ja kuulevat jokaisen juorun – sitä varten ei tarvitse kuin lähteä pääkadulle ostoksille, kahvittelemaan ja kuljeskelemaan. Lomakylätkin ovat pieniä ja rauhallisia, eikä niitä ole kovin montaa.
On, jos nautit mahtavista luontomaisemista. La Palmaa hallitsevat sammuneet ja yhä toimivat tulivuoret. Siluetti on hurja, ja hieno. Korkeimmat vuoret venyvät liki 2,5 kilometriin ja ne alkavat kohota heti Atlantin varpailta. Saari näyttäytyy joko ikivihreänä tai pikimustana riippuen siitä, lähdetkö patikoimaan pohjoisosan mänty- ja laakeripuumetsiin vai kuljeskeletko eteläpuolen jähmettyneillä laavavirroilla. Tasamaata ei saarella juuri ole, ja siellä missä on hitunenkin, viljellään aina jotain.
Ei, jos pidät kiireestä, etkä malta pysähtyä. La Palma kehottaa hidastamaan: vuoristoteillä, maisemien äärellä ja kylien hiljaisilla kujilla. Kahvilassa et välttämättä saa juomaa eteesi siinä silmänräpäyksessä, koska saarelaisilla on verkkaisempi tahti ja ote elämään.
On, ellet erityisesti kaipaa ravintoloiden sisäänheittäjiä ja katukaupustelijoita. La Palmalla ei tyrkytytä mitään.
On, jos sinusta on ihan okei, ettei kaikki pyöri turismin ympärillä. Toisin kuin muilla Kanarian saarilla, La Palmalla tärkein elinkeino on edelleen maanviljelys; valtaosa tuloista tulee banaaninviljelyksestä. Vuoristoisessa maastossa plantaasit ovat monesti pieniä, mutta niistä ja niiden tuomasta toimeentulosta ollaan ylpeitä. Matkailu sen sijaan on edelleen aika uutta. Nauti siitä.
On, jos haluat katsella tavallista ja perinteikästä kanarialaista elämänmenoa. Sitä löydät La Palmalta haeskelemattakin, ja erityisen helposti pääkaupungista. Mutta jos haluat keskelle oikein tosi vanhanaikaista ja konservatiivista Kanariaa, suuntaa saaren pohjoisosaan, sinne, missä sijaitsevat kaikista vanhimmat banaaniviljelmät ja jossa miekkoset astelevat kaikkialle banaanien tahrimissa, statusta nostattavissa t-paidoissaan. Takapajuisimmissa kylissä asuu vain kourallinen iäkkäitä ihmisiä. Kun istahdat jonkin sellaisen kylän baariin, voit olla varma, että ennen pitkään kaikki kylän asukkaat saapuvat katsomaan sinua – ihmeellistä muukalaista.
Ei, jos kaipaat keinotekoisia viihdykkeitä. Saarelta puuttuvat ostoskeskukset, golfkentät ja teemapuistot.
On, jos pidät luonnossa liikkumisesta, etenkin patikoinnista. Eritasoisia ja -pituisia, merkittyjä vaellusreittejä on lukemattomia. Osa risteilee Caldera de Taburienten kattilamaisessa, mäntyjen tuoksuisessa kansallispuistossa. Se sijaitsee sammuneen tulivuoren valtaisassa kraatterissa. Kävelyreitit vievät myös Los Tilosin usvaisiin ja kosteutta tihkuviin laakeripuumetsiin tai Cumbre Viejan luonnonpuiston
avariin, vulkaanisiin maisemiin.
Ei, jos etsit vain aurinkoa. La Palma ei voisi olla niin vehreä, ellei siellä sataisi. Vuorten vuoksi saarella on monta mikroilmastoa ja säätä. Korkeimmat huiput ovat usein pilvien peitossa, mutta rannikolla paistaa aurinko. Saaren länsipuoli on poutaisempi ja aurinkoisempi kuin itäpuoli.
On, jos haluat viettää mustavalkoista rantaelämää. Valkeita hiekkarantoja et saarelta kohtaa, vaan näyttäviä, mustanpuhuvia laavarantoja, jossa hiekka on kuin hiiltä – ja jossa aaltojen kuohut ovat kuin samppanjaa. Kivoja biitsejä? Länsirannikolla olevat Puerto de Tazacorten ja Puerto Naosin rannat sekä Playa de Charco Verde, etelässä Los Cancajosin ranta.
On, jos tykkäät kulkea myös ominpäin. Omatoimisuus on La Palmalla eduksi. Hyppää paikallisbussiin tai vuokra-autoon ja lähde kiertelemään – saari ei ole ollenkaan niin nopeasti koluttu, mitä kartalta katsoessa voisi kuvitella. Korkeuserot ovat isot ja tiet kiharaisia. Kaunein kylä? San Andrés koillisrannalla, ylös ja alas viettävine mukulakivikujineen, värikkäinen taloineen ja valkoisine kirkkoineen. Sekä punaisine, violetteine ja oransseine bougainvilleoineen, ruusuineen, kaktuksineen, sitrus- ja papaijapuineen.
Ps. Kirkkoaukiolla on hyvä kalaravintola San Andrés.
Ei, jos etsit vilkasta yöelämää. La Palmalla eivät tuiki diskojen, eivätkä edes kirkkaiden mainoskylttien, vaan tähtien valot. Tähtiharrastajat hipsivät saaren katolle, Roque de los Muchachosin observatorioon, mutta
taivaankansi säväyttää muuallakin. Kokeile pyyhkeen päällä loikoilua yönpimeällä rannalla.
On, jos kaipaat väriä elämääsi. Saarelta lähdettiin aikoinaan Karibialle ja Latinalaiseen Amerikkaan – ja palattiin takaisin. Tuliaisina tuotiin muun muassa rakennusten karamellivärit. Herkullisimmat talot löydät pääkaupungin pääkadun varrelta. Ne on sivelty persikalla, vadelmanpunaisella, pistaasinvihreällä... Puiset parvekkeet ja -ovet ovat aina eri värisiä kuin seinät.
MISSÄ? La Palma sijaitsee Kanarian saariryhmän länsilaidalla, Teneriffan saarelta luoteeseen.
MITEN? La Palmalle pääset lentäen tai lautalla Teneriffan kautta. Ylivoimisesti helpointa, nopeinta ja näppärintä on lentää suorilla lomalennoilla – valmismatkoja saarelle tekee muun muassa Lomamatkat, www.lomamatkat.fi/kohteet/espanja/la-palma/.
LUE LISÄÄ: www.visitlapalma.es – Pari tämän jutun kuvista on saatu La Palman turistitoimistosta. Iso kiitos heille!
Thaimaan kakkoskaupunki on rento ja upea. Se on historiallisten temppeleiden kullankimallusta, toreja, markkinoita ja leppoisaa thaitunnelmaa. Joten mitäpä, jos lennähtäisit vaihteeksi pohjoiseen?
Mikä ihmeen Chiang Mai?
Thaimaan kakkoskaupunki Chiang Mai on ihan toista kuin pääkaupunki Bangkok: reippaasti pienempi sekä sata kertaa säyseämpi ja väljempi – eli matkailijalle huomattavasti helpompi ja hallittavampi. Siellä on helppo kulkea kävellen, tai polkupyörällä. Kaupunki on kaakkoisaasialaisittain jopa selkeä. Historiallista, neliskanttisen muotoista vanhaa osaa rajaavat vallihaudat ja vielä osittain pystyssä olevat muurit. Ympärille on kasvanut hajanaisempi, ahtaampi ja yhä modernimmaksi muuttuva nykyalue kauppoineen, ravintoloineen, markkinoineen ja moponpärinöineen. Yleistunnelma on säilynyt mukavan perinteikkäänä.
Mitä erikoista?
Komeat buddhalaistemppelit, joita on kaikkialla – yli sata, sanotaan. Monet ovat peräisin burmalaisvallan ajalta 1500-luvulta, ja valtavan koristeellisia. Auringonsäteet leikittelevät pyhättöjen värikkäillä lasimosaiikkipaloilla ja puukaiverrusten kultauksissa.
Jos jostain syystä perehdyt vain yhteen, sen on syytä olla se kaikista kaunein, Wat Phra That Doi Suthep. Temppeli lymyää kaupungin takana kohoavalla vehreällä, pyhällä vuorella.
Pihamaalle johtaa kolmensadan askelman lohikäärmeportaikko, ja perillä silmät kutistuvat viiruiksi; keskustornin kultainen välke häikäisee, vaikka taivas olisi sadekuuron jäljiltä syvän harmaa. Aluetta kiertävä pylväskäytävä on koristeltu seinämaalauksin ja temppelirakennukset kymmenin Buddhan patsain.
Väkeä on aina, välillä ruuhkaksi asti, mutta tunnelma on silti ihmeen rauhoittava. Alttarien luona tuoksuvat tuoreet kukat ja sakeasti savuttavat suitsuketikut, ja temppelin räystäissä kilisevät tuulikellot.
Näe myös nämä:
-Wat Phra Singh on ehkä keskustan kaunein temppeli. Lehtikullalla maalattujen puukaiverrusten lomassa kimaltavat monen väriset lasimosaiikkilasipalaset. Lohikäärmeet irvistelevät temppeliin johtavien portaiden juurella ja pyhättöjen suomukatot laskeutuvat kerroksittain kuin kuusen oksat.
-Chedi Luang -temppelialue on ajan patinoima ja tunnelmallinen – sekä yhä kovassa käytössä; kaikkialla kuljeskelevat oranssikaapuiset munkit.
Mitä muuta?
Shoppailu, markkinoilla hengailu ja niiden tunnelman haistelu. Chiang Main putiikeissa ja puodeissa myydään kaikkea vaatteista taiteeseen, sisustusesineisiin ja antiikkiin. Sen, mitä niistä et löydä, löydät luultavasti joltakin torilta tai markkinoilta.
Jokailtaista huvia on astella Chang Khlan -kadulla levittyvällä Night Bazaarilla. Tarjolla on edullisia vaatteita, koruja, monenlaista pikkutavaraa ja piraattituotteita, ihan kuten millä tahansa thaitorilla, mutta perinteitä täällä on tavallista enemmän: Kiinasta saapuneet kauppakaravaanit pysähtyivät kaupungissa myymässä tuotteitaan jo satoja vuosia sitten.
Tusinatavaran joukosta erottuvat seudulla elelevien vuoristokansojen tekemät ja myymät perinteikkäät, värikkäät tekstiilit ja käsityöt.
Entä se tunnelma? Se syntyy sekoituksesta paikallisia ja matkailijoita, mopoja ja jalankulkijoita, puheensorinaa ja tungosta. Se syntyy myös ruokakojuissa ja katukeittiöissä nakuttavien veitsien rytmikkäistä äänistä ja tuoksuista: pannuissa sihisevien nuudelien, vihannesten, chilin ja osterikastikkeen aromeista.
Muita hyviä markkinoita:
-Wualai -kadulla olevilla lauantaimarkkinoilla (noin klo 16–24) on kaupan vähän mitä tahansa yrttilääkkeistä paperilyhtyihin ja soittimiin.
-Joen lähellä oleva Warorot -tori on auki joka päivä, ja valikoimat ovat ylenpalttiset. Täällä voit katsella, mitä paikalliset ostavat; tarjolla on kaikenlaista elintarvikkeista vaatteisiin, wokkipannuihin ja puuveistoksiin. Hinnat ovat edullisemmat kuin muualla. Markkinapaikan ympäristössä on paljon kojuja ja kauppoja, joissa myydään seudun tekstiilejä ja alkuperäisheimojen käsitöitä.
Mitä plussaa?
Lähikylät ja niiden käsityöläispajat, joissa voit seurata, miten syntyvät keramiikka-, puu- ja hopeaesineet, paperiset päivänvarjot ja käsinmaalattu thaisilkki.
Joka kylällä on oma erikoisalansa. San Kamphaengin jujuna ovat puuvilla- ja silkkitekstiilit. Siellä voit poiketa Thai Silk Villageen, jossa saat pikaperehdytyksen luonnonsilkin valmistukseen. Samalla voit toki shoppailla silkkivaatteita, asusteita ja kodintekstiileitä, tai teettää asukokonaisuuden mittojen mukaan.
Vielä kiehtovampi paikka on aurinkovarjokylä Bo Sang. Varjojen teko on monivaiheista ja hypnoottisen rauhoittavaa seurattavaa. Naisten kädet ahertavat ilman ainuttakaan turhaa liikettä, eikä missään ole koneita mölyämässä. Perinteisesti bambukehikon ympärille liimataan silkkiäispuun kuitumassasta tehtyä paperia. Nykyään materiaalina käytetään myös kestävämpää puuvillaa tai raionia. Mitä värejä! Kirkkaan väriseen varjokankaaseen maalataan lopuksi kukkia, eläimiä ja maisemakuvia.
HISTORIASTA: Chiang Mai toimi 1200–1400-luvuilla Lanna Thai -kuningaskunnan pääkaupunkina, jonka valta ulottui nykyisen Laosin puolelle saakka. Burma hallitsi seutua 1500-luvulla. Komeimmat temppelit tehtiin näiden vuosisatojen aikana.
MITEN? Bangkokista pääsee Chiang Maihin lentäen, junalla tai bussilla. Esimerkiksi Air Asialla (www.airasia.com) on useita edullisia lentoja Bangkokin ja Chiang Main välillä joka päivä.
PS. Upeita temppeleitä ja paljon shoppailtavaa löydät myös Indonesiasta Balin saarelta. Lue lisää tästä linkistä.
Unohda taide ja museot. Astele Firenzen vanhassakaupungissa paikallisten perässä – ja päädy rentoihin trattorioihin ja vanhanaikaisiin viinibaareihin. Herkuttele Toscanan parhailla antimilla, huokeasti!
1. Ah, tätä toscanalaista kotiruokaa
Risottoa, pastaa ja kasvisvuokia, lihaa ja grillattuja vihanneksia. Tiramisùa ja juustokakkua. Trattoria i Fratellinissa ei ole ruokalistaa – herkut ovat valmiina tiskillä – mutta ruoka on tyypillistä ja perinteistä italialaista. Se on valtavan hyvää.
Perheen pyörittämässä, vaatimattomassa ja kansanomaisessa trattoriassa lounastavat etupäässä paikalliset vakiasiakkaat, mutta astu rohkeasti sekaan. Ilmapiiri on vähän meluisa ja hälisevä, ja juuri siksi niin helposti lähestyttävä ja lämmin. Hienostelu on pannassa. Annokset sujautetaan hetkeksi mikroon ja ne kannetaan itse pöytään.
Muista testata huikean hyvää melanzana alla parmigianaa, eli uunissa kysytettyä munakoiso-tomaatti-parmesaanipaistosta.
Kahden ruokalajin lounas leivän ja veden kanssa maksaa alle 10 euroa!
Loistava vaihtoehto on Il Chicco di Caffè, jossa tilataan toscanalaista kotiruokaa listalta – tosin aika harva listaa edes vilkaisee. Osaavat sen kai ulkoa. Ravintolan omistajapariskunta kipittää asiakkaiden luota hellan ääreen ja takaisin, ja vaihtaa samalla sanan siellä, toisen täällä. Jutustelu polveilee seurueesta toiseen, ruokailijat vaihtuvat lennossa ja keittiöstä kantaa kattiloiden kolinaa.
Huom! Kumpaankin paikkaan kannattaa mennä ennen kahta, ennen kuin suosikkiruoat loppuvat.
Trattoria i Fratellini, Via Ghibellina 27, Santa Croce. / Il Chicco di Caffè, Via della Chiesa 15, Oltrarno.
2. Tilkka viiniä ja purtavaa
Paikalliset rakastavat pikkuruisia vinaio tai enoteca -viinibaarejaan – sellaisia kuten All’ Antico Vinaioa, joka on kioskimainen syvänne kujalla. Sisälle, katosta roikkuvien kinkunpotkien alle, mahtuu vain muutama ihminen ja baaritiski. Jokunen muu istuu jakkaroilla jalkakäytävällä ja loput seisovat; joukossa on liikemiehiä, opiskelijoita ja iäkkäämpiä firenzeläisiä.
”Täältä saa viidellä eurolla maukkaan lounassämpylän ja tilkan viiniä”, paikallinen Francesca intoilee.
Sämpylän tai focaccian väliin laitetaan tuoretta mozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia, rukolaa, kinkkua, makkaraa, salamia… ei kuitenkaan kaikkea tätä yhteen leipään. Pienille leipäkorpuille levitetään tuorejuustoa ja oliivitahnaa.
Tilkka, gottino, talon viiniä maksaa pari euroa, mutta reilumpi lasillinen Chiantia on jo vähän tyyriimpää.
Kivenheiton päässä “alkuperäisestä” All’ Antico Vinaiosta on saman perheyrityksen uudempi osteria All’ Antico Vinaio Atto II, jossa pääsee myös istumaan.
Jos haluat istuskella kaikessa rauhassa, kokeile tuomiokirkon lähellä olevaa Fiaschetteria Nuvolia. Katutason vanhanaikainen viinibaari näyttää turhankin vaatimattomalta, mutta laskeudu baaritiskin takaa tunnelmalliseen, intiimiin kellariin, tuhat vuotta vanhojen kiviseinien sisälle – paikka on vähän kuin rustiikki salakapakka. Nautiskele toscanalaisia viinejä ja napostele jotain pientä, kuten juustoja ja ilmakuivattua kinkkua, tai jokin ruokaisampi annos.
All’ Antico Vinaio, Via Dei Neri 65 ja 74, Santa Croce, www.allanticovinaio.com
Fiaschetteria Nuvoli, Piazza dell’Olio 15.
3. Leivos, joka on kuin koru tai taideteos
Kumpi on koreampi: lautasella lepäävien miniatyyrileivosten asetelma vai belle epoque -tyylinen salonki kristallikruunuineen, kaariholvauksineen ja ornamentteineen? Päätä sinä, kun poikkeat herkuttelemaan Caffè Gilliin.
Caffè Gilli on Firenzen hienostunein ja vanhin kahvila. Se perustettiin jo 1700-luvulla, vaikka avattiinkin nykypaikalleen, Piazza della Reppublican laidalle, vasta satakunta vuotta sitten. Gilli ei ole suinkaan tarkoin varjeltu salaisuus, vaan näyttäytymispaikka, jossa pyörähtävät myös kansainväliset tähdet.
Suurin osa kävijöistä – paikallisista – ottaa kakut ja muut leipomukset mukaansa ja hörppää espressonsa seisten baaritiskin ääressä (tuolla tavoin hinta on murto-osan siitä, mitä pöytään tuotuna).
Piazza della Repubblica 39, www.gilli.it
4. Paras ilta alkaa pizzalla
Unohda intiimi ja tyylikäs illallinen! Mainiossa Gustapizzassa joudut luultavasti jakamaan viinitynnyristä tehdyn pöydän ventovieraiden kanssa, puu-uunissa paistetut jättipizzat tarjotaan pahvilautasilta, ja ne saa syödä sormin. Testaa vaikka ricotta-salamipizza tai paikan erikoisuus, johon tulee kirsikkatomaatteja, rukolaa ja mozzarellaa – tuoreena, jo paistetun pohjan päälle. Huom! Oven suussa on jonoa heti, kun ne klo 19 avataan.
Ps. Jos on lämmin ilta, ota pizza mukaan ja mene joen rannalle herkuttelemaan.
Via Maggio 46, Oltrarno.
5. Tryffelisalamia matkalaukkuun
Supermarket saattaa olla kätevämpi, mutta suuri, komea kauppahalli, Mercato Centrale eli Mercato di San Lorenzo, on paljon tunnelmallisempi. Sesongin sato on nostettu esiin kunniapaikalle, mutta laukkuun on helpompi pakata veikeän muotoisia kuivapastoja, tryffelisalamia, villisian makkaraa, marmeladia, oliiviöljyä…
Ps. Halli on myös oiva paikka edulliselle lounaalle!
Piazza del Mercato Centrale, San Lorenzo.
Vai tekisitkö ruokamatkan Espanjaan, Mallorcalle? Lue täältä, mitä kannattaa maistaa, ja missä.
Pienellä Fidzin saarella lomaillaan ja elellään avojaloin auringon tahtiin.
”Bulaaaa”, hihkaisee kitaraa soittava miesnelikko lentokentällä. Heillä on pitkät, kukalliset, hametta muistuttavat sarongit eli sulut yllään, tuoreet kukat korvien takana ja suuret hymyt kasvoillaan. Matkailijan kaulaan pujotetaan simpukankuorista tehdyt helmet. ”Tervetuloa Fizdille!”
”Bulaaaa”, kajahtaa ilmoille myös puulaiturille kerääntyneen joukon suusta, kun vene liukuu sen kylkeen. Taas soitetaan kitaraa, lauletaan ja hymyillään suut korvissa – sekä sujautetaan simpukkahelmet tulijoiden kaulaan. ”Tervetuloa Mana-saarelle!”
Harvassa maassa matkailija saa yhtä lämpimän ja varauksettoman, ja toisaalta lupsakan, tervetulotoivotuksen kuin Fidzillä. Harvassa maassa ihmiset vaikuttavat yhtä vilpittömän iloisilta. Harvassa maassa on yhtä helppo hymyillä.
Mikä ihmeen Mana?
Mamanuca-saariin kuuluva Mana on yksi Fidzin kolmesta sadasta pikkusaaresta. Se on uhkean vehreä, loivasti kumpuileva maapläntti eteläisellä Tyynellä valtamerellä, puolentoista tunnin venematkan päässä pääsaarelta Viti Levulta.
Rannat ovat valkoista korallihiekkaa ja merivesi sopivassa valossa läpinäkyvän turkoosia, sellaista kuin mainoskuvassa – tai elokuvassa; yksi asumattomista naapurisaarista oli pääosassa joskus muinoin filmatussa Cast Away -elokuvassa, jossa Tom Hanks ajautuu autiolle saarelle.
Manalla on pari reppureissaajien majapaikkaa, paikallisten pikkukylä ja yksi mukava, keskitason resort-hotelli, joka sijaitsee saaren keskellä, kahden hiekkarannan välissä. Pohjoisranta on tuulille altis ja hiekka täynnä aaltojen tuomia roskia – ajopuita, vesikasveja, kookospähkinöitä. Eteläinen ranta on lempeä, leveä ja loivasti syvenevä, ja vaalea hiekka hienonhienoa.
Autoja ei ole koko saarella, koska kaikkialle kävellään. Saaren ympäri astelee noin kolmessa tunnissa. Silloin pitää olla laskuveden aika, ja kengät jalassa, sillä hiekattomilla kohdilla kivet ovat teräviä ja liukkaita.
Mitä erikoista?
Meri, joka on todella kirkasta ja täynnä elämää. Manaa, kuten monia muitakin saaria, ympäröivät koralliriutat. Voit katsella neonvärisiä kaloja ja meritähtiä vain kahlailemalla lämpimässä rantavedessä. Kun työnnät snorkkelin pinnan alle, uteliaat pikku-uimarit tulevat miltei maskiin kiinni.
Sukeltamisessa on oma hohtonsa, koska syvemmällä kaikki on paljon suurempaa – simpukat ja häijyn näköiset barrakudat ovat käsivarren mittaisia, monet kalat vieläkin isompia. Koralliriutan koreat seinämät ovat täynnä elämää. Uida ei juuri tarvitse, sillä virta liikuttaa.
Jotain erityisen ihanaa?
Aamut. Mikään ei ole elämässä mukavampaa, kuin kävellä ilman kenkiä pitkin kaunista rantaviivaa juuri, kun aamu on valjennut. On tyyntä ja hiljaista, lämmintä mutta ei kuumaa, eikä ketään näy missään. Kun on astellut puoli tuntia yhteen suuntaan, ja toisen takaisin, saa mennä uimaan ja sitten aamiaiselle.
Manalla voi hyvin elää ilman kenkiä ja kelloa. Kun tulee valoisaa, on aamu, ja kun pimenee, on ilta. Voi olla toimelias ja vesiurheilla kuten missä tahansa rantalomakohteessa. Voi olla patalaiska ja viettää päivän vaakatasossa laineiden liplatusta kuunnellen. Tai jotain siltä väliltä.
Mitään ei tehdä kovin äkkinäisesti. Paikalliset oikein ylpeilevät sillä, että Fizdillä kaikki tapahtuu Fiji Time, omaan verkkaisen rytmiin. Se on hyvä lomarytmi.
Poikkea myös tänne:
Jos haluat nähdä, millaisia bongalow-hotelleita on lähisaarilla – ja minne voisit jatkaa matkaasi seuraavaksi, lähde veneellä saarihyppelemään. Muussa tapauksessa jätä retki väliin, ja mene Mana-saaren pieneen paikalliskylään.
Etelärannan kupeessa on rykelmä vaatimattomia mökkejä ja hökkeleitä. Joka suunnalta huudellaan iloisesti ”bulaaaa”, kun kuljet ohitse. Koirat jäävät lönköttelemään vierelle, hanhet ja kanat taapertavat vapaina, liekaan sidotut vuohet nyhtävät ruohoa. Ruoat tuoksuvat ulkokeittiöissä.
Kylässä on kirkko ja koulu, jonne koulupukuiset lapset pujahtavat. Heillä on isot reput selässään, kädessä muovipussit vesipulloineen ja eväineen. He hypähtelevät viiden minuutin kävelymatkan kouluun avojaloin, hiekkarannan viertä, kookospalmujen kahistessa ympärillä. Ei tarvitse varoa autoja, ei ole ruuhkia eikä melua. Aina on lämmintä. He näyttävät onnellisilta.
MISSÄ? Fidzi sijaitsee Eteläisellä Tyynellä valtamerellä, 1800 km Uuden-Seelannin pohjoispuolella. Saarivaltioon kuuluu satakunta asuttua saarta, lukemattomia autiosaaria ja luotoja.
MITEN? Suomesta pääsee Fidzille yhdellä vaihdolla Singaporen kautta, huokeammat vaihtoehdot vaativat kaksi välipysäkkiä. Monet poikkeavat maassa maailmanympärimatkallaan. Australiasta ja Uudesta-Seelannista on erityisen hyvät lentoyhteydet. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee pääsaarella Viti Levussa, Nadin kaupungissa. Sieltä pääsee muille saarille nopeilla ja mukavilla katamaraaniveneillä Port Denaraun satamasta.
MILLOIN? Sää on parhaimmillaan touko–lokakuussa. Sadekuuroja tulee ympäri vuoden, mutta sateisinta on marras–huhtikuussa. Silloin voi esiintyä myös pyörremyrskyjä.
MITÄ MAKSAA: Hintataso on suomalaisittain kohtuullisen edullinen ja huokeampi kuin monissa muissa Tyynenmeren maissa. Majoitusta ja ravintoloita on kaiken hintaisia ja tasoisia.
Ps. Fidzillä toteutuvat mainoskuvien ihanat kliseet, mutta entäpä toisella Tyynenmeren saarella, Tahitilla? Saatat yllättyä siitä, millainen se on oikeasti – kurkkaa vaikka tänne.
Omanin pääkaupunki on perinteikäs, nykyaikainen ja erilainen. Siellä voit shoppailla beduiinien hopea-aarteita ja kohdata uintiretkellä merikilpikonnan.
Erilainen kuin naapurinsa
Pääkaupungin Muscatin maisemia hallitsevat vuoret, valkoiset pientalot ja moskeijoiden minareetit – eivätkä pilvenpiirtäjät, kuten vaikkapa naapureissa Dubaissa ja Abu Dhabissa. Yli yhdeksänkerroksiset rakennukset ovat kiellettyjä. Taloissa on oltava ornamentointeja ja kupoleita, näyttäviä puuovia tai -parvekkeita, kuuluu sulttaanin määräys.
Autot ja kännykät ovat hulppeita ja tuliteriä, mutta muuten modernit länsimaiset vaikutteet on piilotettu ostoskeskuksiin. Ne kannattaa Muscatissa unohtaa – kaupungissa on omintakeisempaakin näkemistä ja tekemistä.
Ihan oikeita aarteita
Muttrah soukin kapeilla, katetuilla kauppakujilla tuoksuu mystiselle. Tuoksu tulee puotien pielissä olevista kupeista, joissa sauhuaa boswellia-puiden pihka. ”Maailman laadukkainta suitsuketta”, muuan myyjä vihjaa.
Labyrinttimäinen souk on täynnä kaikkea: puoteja vieri vieressä, jotka on lastattu tavaralla lattiasta kattoon. Jokin on erikoistunut paikallisten käyttämiin kaapuihin, toinen huntuihin ja huiveihin. Jossakin on hyllytolkulla miesten kirjailtuja lakkeja, toisessa pelkkää kultaa.
Kujat kiemurtelevat ja haarautuvat, eikä niiden mutkia edes huomaa, jos vilkuilee samalla pashmina-huiveja ja käsin solmittuja mattoja, tai raskaita hopeaesineitä. Koristeellisesti kaiverretut khanjar-tikarit ovat hienoja.
Vielä hienompia ovat massiiviset, näyttävät kaulakorut, jotka helposti painaisivat kantajansa kumaraan. Ne ovat täyttä hopeaa, rikkaiden beduiininaisten aarteita vuosikymmenten takaa, myyjä sanoo. Niistä, kuten kaikesta, saa ja kuuluu tingata, mutta hillityn kohteliaasti.
Lisää aarteita?
Niitä löydät kaupungin laidalla olevasta Sulttaani Qaboosin suurmoskeijasta. Se on niin suuri ja valkoinen, että se säihkyy aurinkolasienkin lävitse. Moskeija on moderni ja pelkistetty, mutta silti juhlava ja täynnä yksityiskohtia – auringossa kiilteleviä marmoripintoja, mosaiikkikoristeita ja ornamentteja. Päärukoussalissa on koristemaalattu puukatto, Swarovskin valtava kristallikruunu ja persialainen silkkimatto, jonka päälle mahtuu polvistumaan 6500 rukoilijaa.
Huom. Sekä naisten että miesten on pukeuduttava moskeijassa kunnioittavasti, täyspeittäviin vaatteisiin. Naiset kietaisevat myös huivin hiustensa suojaksi.
Tunnelma on kansanomainen
Käy katsomassa muhkeita tonnikaloja, barrakudia ja parimetrisiä sinimarliineja kalatorilla, Muttrah soukin edustalla kaartuvan merenrantakadun päässä. Samainen katu on mukava käyskentelypromenadi auringonlaskun aikaan, jolloin kuumuus on muuttunut pehmeäksi lämmöksi, meri välkehtii oranssina ja minareeteista kaikuvat rukouskutsut.
Soukin ulkopuolella on vaatimattomia ravintoloita. Niistä saa mahtavia mehuja, jotka on puristettu vaikka granaattiomenoista tai sekoitettu sitruunasta ja mintunlehdistä.
Hienoimmat ravintolat ovat luksushotelleissa, mutta Bin Ateeqissa syödään mukavan perinteisesti; lattiatasolla, tyynyillä istuen, kukin seurue omassa suljetussa huoneessaan. Ruokalista on Omanille tyypillisesti yhdistelmä arabialaisia ja intialaisia makuja; arabialaisia salaatteja, hummusta ja pitaleipää sekä intialaisittain maustettuja riisiruokia, joissa on kanaa, kalaa tai katkarapuja. Kaikki tarjoillaan suurella, pyöreällä tarjottimella ja lasketaan matolle ruokailijoiden keskelle.
Bin Ateeq, Al Khuwair St.
Meri täynnä eviä
Muscatissa ja sen ympäristössä on useita hiekkarantoja. Parhaat ovat ylellisten resort-hotellien omimia, vuorten reunustamia poukamia tai suojaisia lahdelmia, joissa ei ole koskaan ruuhkaa. Kaikista kaunein ranta levittyy Al Bustan Palace -hotellin edustalla, satojen metrien mitalla. Sieltä voi lähteä snorklailemaan suoraan rannasta. Lähellä on kallioita, kivikoita ja pieniä saarekkeita, joiden luona viihtyvät kalat, merimakkarat ja -siilit.
Merivesi on noin 28-asteista, joten uida tarkenee vaikka miten pitkään.
Ehkä parasta, mitä Muscatissa voi tehdä, on lähteä veneretkelle. Ensin seuraillaan delfiinejä. Niitä on valtavasti – ei kymmeniä, vaan varmaankin satoja – tosin ne ovat niin nopeita, ettei niitä pysty laskemaan. Myöhemmin pulahdetaan veteen ihailemaan koralleja ja värikkäitä kalaparvia – niin ja sitä merikilpikonnaa, joka yhtäkkiä ui hiljaa vierelle.
MISSÄ: Omanin sulttaanikunta sijaitsee Arabian niemimaan eteläkärjessä. Naapureita ovat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia ja Jemen. Muscatissa on noin miljoona asukasta, koko maassa nelisen mijoonaa. Oman on rauhallinen arabimaa; olot ovat vakaat eikä ääri-islamilaisia väkivaltaisuuksia ole ilmennyt.
MITEN: Suomesta lähtevät reittilennot vaativat yhden tai kaksi koneen vaihtoa. Omaniin tarvitaan viisumi, jonka voi hankkia lentokentältä. Julkista liikennettä ei juuri ole. Taksit ovat kohtuuhintaisia, mutta hinta on sovittava etukäteen.
MILLOIN: Talvi on vilkkainta matkailusesonkia. Touko-elokuussa on tukahduttavan kuuma. Sateita saadaan lähinnä maan eteläosassa kesällä.
Ps. Muscatista voit lähteä retkelle hiekka-aavikolle – ja viipyä siellä vaikka yön yli. Lue tästä lisää.
Välimereen syöksyvät jyrkänteet. Hunajanväriset vuoristokylät. Oliivipuiden täplittämät pengerretyt rinteet. Mistä niitä löytää?
Vastaus: Mallorcan Tramuntana-vuoristosta. Se on saaren kauneinta, hienointa ja perinteikkäintä seutua.
Tee siellä kiertomatka, ja pysähdy ainakin näihin:
1. Somin kaupunki - Sóller
Vuoriston länsirinteellä majaileva pikkukaupunki on vanha, charmikas ja vilpittömän mallorcalainen.
Kadut ovat kapeita – niin kapeita, että auton tullessa on liimauduttava kiinni talon seinään tai vetäydyttävä Sa Lluna -kauppakadun puoteihin. Talot ovat saarelle perinteisiä; hunajanvaaleista kiviseinistä erottuvat kirkkaan vihreät ikkunaluukut. Joissakin julkisivuissa on koristeita, tai komeita puuportteja – Sóller sijaitsee Appelsiinilaakson sydämessä ja vaurastui sitrushedelmien viljelyllä ja kaupalla.
Muista maistaa tuorepuristettua appelsiinimehua, se on mahtavan makeaa. Mukavin taukopaikka on plataanipuiden varjostama, kirkon komistama keskusaukio Plaça de la Constitutió terassikahviloineen. Lauantaisin aukiolla on tori, jossa myydään saaren herkkuja, kuten manteleita, juustoja ja oliiveita. Muutamassa kojussa myydään käsin tehtyjä koruja ja kasseja, jossakin nahkatuotteita ja vaatteita.
Välillä aukion poikki mennä kolistelee vanhanaikainen ratikka. Sillä pääset kätevästi muutaman kilometrin päähän, meren rantaan.
· Ellei ole toripäivä, voit ostaa mallorcalaisia herkkuja – viiniä, oliiviöljyä sekä yhtä sun toista appelsiineista tehtyä Fet a Soller -gourmet-kapasta, Plaça des Mercat.
· Sólleriin pääsee pääkaupungista Palmasta tunnelmallisella antiikkijunalla. Reilun tunnin kestävällä matkalla saat ihailla oliivipuulehtoja, maataloja ja vuoristomaisemia.
2. Kaunein rantakylä – Port de Sóller
Sóllerin ratikkakyyti vie sitrusviljelmien poikki ja päättyy lopulta Port de Sólleriin. Se on koko Mallorcan kaunein ja viehättävin rantakylä. Männikön peittämät vuorenrinteet kaartuvat merenpoukaman molemmin puolin ja talot pilkuttavat vuorten alarinteitä. Satamassa keinuvat huviveneet. Kolossaalisia hotelleja tänne ei mahdu, eikä pienille uimarannoille sovi paljoa ihmisiä. Tunnelma on siis säyseä, ison osan vuotta jopa oikein rauhallinen.
Mitä täällä tehdään? Kuljeskele pitkin rantakatua, istuskele kahviloissa, syö ravintoloissa tuoretta kalaa, äyriäisiä, paellaa. Oleile rannalla ja mene uimaan. Nautiskele.
3. Somin kylä – Fornalutx
Huoliteltu vuoristokylä, jossa tuoksuu kukille ja viikunapuille. Kylä, jossa puut notkuvat appelsiinien ja sitruunoiden painosta. Kylä, jonka mukulakivikujilla askelten alla narskuvat oliivien kivet. Sellainen on rinteessä kyhjöttävä Fornalutx, yksi Mallorcan kauneimmista paikkakunnista. Vanhat vaaleat kivitalot ovat huolella kunnostettuja ja kivimuurit rajaavat mantelipuiden koristamia pikkupihoja. Jos maahan varisee puunlehti, se korjataan nopeasti talteen. Aamulla on hiljaista, hipihiljaista. Linnut vain juttelevat, ja kirkonkellot. Sitten pääaukion kahvilaterassille saapuvat ensimmäiset janoiset.
4. Kuvauksellisin ranta – Port de Sa Calobra
Vuoristoseudulta on turha haeskella pitkiä hietikoita, jotka ovat tunnusomaisia muulle Mallorcalle. Täältä etsiskellään pikkuruisia rantoja. Näyttävin uimapaikka on piilossa Port de Sa Calobrassa, jonne johtaa todella kiemurainen vuoristotie. Paikan juju tulee vastaan, kun kävelet rantaa pitkin oikealle, kahden pienen tunnelin poikki. Sieltä se löytyy: äkkijyrkkien kalliorinteiden rajaama miniranta, jonka pyöreät kivet ovat kuin marmorikuulia ja jossa vesi on aivan turkoosia.
· Poikkea syömään naapuripoukamaan, Cala Tuentiin. Es Vergeret -ravintola sijaitsee vanhassa maalaistalossa ja tarjoaa maukkaita, merellisiä mallorcalaisruokia. Terassilta avautuvat kauniit rannikkonäkymät. www.esvergeret.com
5. Parhaat munkit – Llucin luostari
Auton rattia saa veivata tiuhaan, mutta maisemat ovat komeat: pengerretyillä rinteillä kasvavat oliivipuut, ylempänä männyt ja tammet. Rotkojen ja jyrkänteiden vastapainoksi on useita yli kilometriin venyviä huippuja, korkeimpana 1445-metrinen Puig Major, joka on usein pilvien peitossa.
Perillä, Llucin luostarilla, tuoksuu männyille. Paikka näyttää kartasta katsottuna eristäytyneeltä, mutta väkeä riittää, etenkin sunnuntaimessun aikaan. Historiallinen luostarikompleksi on Mallorcan tärkein pyhiinvaelluskohde ja yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Tunnelmallisessa renessanssityylisessä basilikassa säilytetään aarretta, tummahipiäistä Sa Morenetan neitsytpatsasta. Sen sanotaan periytyvän 1200-luvulta asti.
Entäpä ne munkit? Niitä myydään luostarin portilla – ananaksella, banaanilla, omanalla ja juustolla täytettyinä. Vie ne mukanasi viereiseen kahvilaan ja käy kimppuun.
+ Tunnelmallisimmat yöpuut
Monia vanhoja maatiloja, kartanoita ja kaupunkitaloja on kunnostettu tyylikkäiksi ja viehättäviksi pienhotelleiksi.
· Hotel Mirabó (Valldemossa), www.mirabo.es
· Ca’s Xorc (Sóller), www.casxorc.com
· Petit Hotel Fornalutx (Fornalutx), www.fornalutxpetithotel.com
· Lisää vaihtoehtoja: www.agroturismo-mallorca.com
Ps. Mitä Mallorcalla kannattaa ainakin nähdä ja tehdä? Kokosin saaren kymmenen parasta asiaa tänne.
Mallorcan somin kylä on Fornalutx, mutta tiedätkö, mikä on söötein? Lue siitä tästä.
Entäpä mitä Mallorcalla kannattaa ihan ehdottomasti maistaa? Lue tästä!
Haluatko nähdä taikalähteen, norsuluolan ja tuhatvuotiset kuninkaalliset hautamuistomerkit? Suuntaa Balin saarelle Indonesiaan ja tee retki Ubudin kaupungin lähiympäristöön – sademetsäluonnon kätkemille ikivanhoille temppeleille ja pyhätöille.
Jos ennätät vain yhteen – Pura Tirta Empul
Väitetään, että Balilla on enemmän temppeleitä ja pyhättöjä kuin taloja. Totta tai ei, mutta paljon niitä ainakin on – ja Pura Tirta Empul on yksi tärkeimmistä. Se on myös Ubudin seudun suurin ja hienoin temppelialue sekä ylivoimaisesti sen vaikuttavin paikka – ainakin, jos balilainen henkisyys kiehtoo ja tykkäät seurailla paikallisten liki meditatiivisia, rituaalinomaisia puuhia.
Paras paikka tarkkailulle on heti sisäänkäynnin luona, jossa kieppuvat suitsuketikkujen vahvat sauhut. Tulijat sytyttävät ne ennen kuin laskeutuvat kivialtaisiin, vyötäisiään myöten veteen, ja kahlaavat vesihanojen alle huuhtelemaan kasvonsa ja esittämään rukouksensa. He toistavat saman kymmeniä kertoja, jokaisen hanan kohdalla. Vesi tulee pyhästä lähteestä, jossa uskotaan olevan taikavoimia.
Taaemmalla olevaa temppeliä koristavat kivipatsaat ja puuhun kaiverretut ornamentit, mutta ne jäävät auttamatta paitsioon: ihmiset tekevät tästä paikasta mystisen.
Jo maisemienkin vuoksi – Gunung Kawi
Vehreässä jokilaaksossa on piilossa yksi Balin vanhimmista muinaismonumenteista, mutta ehkä hienointa on sinne saapuminen; laskeutuminen alas satoja portaita pitkin, pengerrettyjen riisiviljelmien halki.
Alhaalta löydät sammalen ja jäkälän laikuttamat pyhätöt ja alttarit sekä kalliorinteen syvennyksiin kaiverretut minitemppelien kuvat, joiden arvellaan olevan kuninkaallisia hautamuistomerkkejä tuhannen vuoden takaa.
Saattaa olla, että saat kuljeskella alueella ihan yksinäsi – tai sitten yhdessä kymmenien, valkoisiin asuihin pukeutuneiden, nauraa kihertävien koululaisten kanssa, jotka hyörivät ympäriinsä punottujen koriensa ja uhrilahjojensa kanssa.
Vielä jotain ekstraa
Etsi elefantti: Goa Gajahin eli Elefanttiluolan suuaukkoa vartioivat demonien ja muiden uhkaavien olentojen kiviset kuvat – astu sisään, jos uskallat, kohti luolan kätköjä ja pientä mustaa norsupatsasta.
Ruokaile tulivuorimaisemissa: Kintamanin kylässä, Jalan Raya Penelokan -kadulla, olet kauan sitten romahtaneen tulivuoren reunalla, valtavan kuopan partaalla, jonka pohjalla on nykyään järvi. Laidoilla kohoilee kolme tuoreempaa tulivuorta. Tien varrella on useita ravintoloita, joiden pöydistä saat katsella hienoa panoraamaa.
MITEN: Osallistu Ubudin kaupungissa olevien matkatoimistojen myymille retkille tai vuokraa (kohtuuhintainen) taksi päiväksi ja kierrä kohteet omaan tahtiin. Kaikki tekstissä mainitut paikat sijaitsevat maksimissaan noin tunnin automatkan päässä Ubudista ja ennätät niihin kaikkiin yhden tehopäivän aikana.
LUE LISÄÄ UBUDISTA: Balin maagisin paikka on Ubud ja Tosi kivat kylvyt - Top 3 sekä Hemmottelua ja mielenrauhaa
Kirjoitettu 19.1.2016
On maita, joissa on poikkeuksellisen paljon pyhättöjä ja muita uskonnollisia rakennuksia. Sitten on Myanmar, jossa niitä on niin valtavasti, että se menee yli ymmärryksen. Kaikkialla maassa, ihan joka suunnalla, kohoavat buddhalaiset stupa-tornit, jotka ovat huipustaan neulanteräviä ja monesti kultaisia. Mutta on turha luulla, että kun olet nähnyt niistä yhden, olet nähnyt kaikki. Ne ovat kaikki erilaisia!
Temppeleitä on suunnattomia ja pikkuruisia, mystisiä ja kimaltavia. Yksi on värikäs kuin sirkusteltta, toinen on kruunattu jalokivillä ja kolmenteen lisätään kultalevyjä aamusta iltaan joka päivä. On luonnon valtaamia, pahasti raunioituneita sekä niin hiljaisia ja hämyisiä, että päiväsaikaan lepakot nukkuvat niiden holvikatoissa.
Myanmarin temppelit eivät ole vain hienoja uskonnollisia monumentteja – suurimpiin mennään ajan ja eväiden kanssa, tapaamaan ihmisiä. Katukahviloiden puutteessa niissä on mukava katsella ohikulkijoita: aina on varjoisia portaita ja muita tasanteita, joissa voi istua ja katsella pihamailla käyskenteleviä munkkeja ja paikkakuntalaisia, paikallisia ja ulkomaalaisia matkailijoita, kissoja ja kulkukoiria. Tuulikellot kilisevät ja välillä kumahtelevat temppelin kellot, joita isketään puunuijalla.
Ja sitten on Bagan. Ihmeellinen laakso, jota täplittää yli 3000 vanhaa ja uusvanhaa temppeliä. Niitä ihaillaan ennen muuta maisemana jonkin korkean pyhäkön katolta, tai kuumailmapallon kyydistä – auringonnousun ja -laskun aikaan.
Lisää hienoja temppeleitä? Niitä löydät naapurista, Thaimaasta – eli täältä.
Kuuban pääkaupungissa on omalaatuista lumoa, herkkyyttä ja rapistunutta kauneutta. Se on maailman koskettavin kaupunki, jos minulta kysytään. Tässä 3 + 1 syytä, miksi unelmoin siitä edelleen.
1. Havanna on haaveilijoiden kaupunki.
Kuubalaiset odottavat parempaa tulevaisuutta, mutta osaavat silti nauttia hetkestä niin paljon paremmin, kuin moni muu. Huomaat sen vaikka silloin, kun lähdet auringonvalon hiipuessa Havannan keskusta-alueiden vieressä venyvälle rantakadulle, kymmenen kilometriä pitkälle Malecónille.
Ensivilkaisulla se näyttää vain ankealta asfalttiväylältä ja rupsahtaneelta jalkakäytävältä, jota reunustaa suolaveden syövyttämä betonivalli – sekä siihen pärskähtelevät aallot. Mutta sitten huomaat paikalle tulleet monet kaupunkilaiset. He ovat täällä kirjan, ongen, rommipullon tai rakkaan kanssa. Joku soittaa kitaraa, ja laulaa omaksi ilokseen. Lapset peuhaavat rosoisilla, levänliukkailla rantakivillä. Moni loikoilee tai istuskelee auringon lämmittämän muurin päällä. He ovat kääntäneet selkänsä kaupungin rappiolle, nojailevat toisiinsa, katselevat merelle ja mietiskelevät.
2. Havanna on menneisyyden kaupunki.
Havannassa kaikki on vanhaa: siirtomaa-ajan kirkot, palatsit ja muut rakennukset. Talot, jotka pysyvät hädin tuskin tolpillaan. Rakkaudella hoivatut amerikanraudat. Se muistuttaa unohdettua ja hylättyä ulkoilmamuseota, jossa kuin ihmeen kaupalla silti asutaan ja eletään arkea.
Pieni osa Havannan rakennuksista on restauroitu pastellissävyisiksi, koristeellisiksi barokkikaunottariksi. Mutta iso osa on rähjäistä ja huonokuntoista. Ja silti kaikki on oudon kaunista ja lumoavaa. Sana rappioromantiikka on varmasti keksitty täällä.
Havannassa on pikkukaupungin tunnelma, vaikka asukkaita on pari miljoonaa. Liikenne on niin kesyä.
Ja kun aurinko laskee, kujilla on todella, todella pimeää.
3. Havanna on voimakkaasti tunteisiin vetoava kaupunki.
Ehkä suurin syy on elävässä musiikissa, jota kuulee kaikkialla; keskustan aukioilla, terassiravintoloissa ja baareissa, hotellien yökerhoissa ja kabareissa sekä kulttuurikeskuksissa ja monissa muissa paikoissa, joihin kaupunkilaiset kokoontuvat tanssimaan pitkin viikkoa.
Minä löysin Havanna-hetkeni kotikutoisesta, vaatimattomasta trubaduuritalosta, Casa de la Trovasta, jossa kattona oli tähtitaivas. Illan mittaan koko pieni tila täyttyi kaikenikäisistä kuulijoista, paikallisista ja matkailijoista. Estradille nousi kitaran tahtiin runoileva mies, koko kehollaan laulava nuori neito ja eläkeläisseurueet.
Tunnelma vaihtui riipivästä kaihosta suureen iloon. Yleisö eli voimakkaasti, taputti tahtia ja lauloi mukana. Takapuolet hytkyivät tuoleilla. Kaikki kappaleet olivat vanhoja, moneen kertaan kuultuja – ja juuri siksi niin odotettuja ja tärkeitä. Kun illan viimeinen biisi lähti liikkeelle koko salin voimalla, pyyhin salaa kyyneleitä. Guantanamera kajahti suoraan sydämestä.
+ 1 Ne ihanat papat.
Kun kuubalaismiehelle kertyy ikää, machomaisuus karisee – ja jäljelle jäävät leppoisuus ja kiireettömyys. Lierihattuiset herrasmiehet nojailevat kävelykeppeihinsä ja tarkkailevat elämänmenoa – teiden varsilla ja oviaukoissa istuskellen, samalla ehkä shakkia pelaten ja aukioilla baseballista turinoiden. Toisinaan he naputtavat käsivarttasi kaupaten sanomalehtiä, tai sikaria. Mutta parhaimmillaan papat ovat, kun he saavat kitaran ja bongorummut käteensä. Muista silloin istahtaa alas, ja kuunnella Kuubaa.
Ps. Ison vaikutuksen teki myös samalla suunnalla oleva Cartagena – mutta toisella tavalla; mahtavilla väreillään. Hyppää värikylpyyn tästä linkistä.
Trooppisen vehreitä vuorenrinteitä, korallihiekkaa ja turkoosi Tyynimeri täynnä vedenalaista katseltavaa. Sellainen on Moorean saari, pieni pala unelmaa.
Mikä Moorea?
Ranskan Polynesiaan kuuluva pikkusaari, joka sijaitsee pääsaaren, Tahitin, kupeessa. Siellä on sympaattisen hidas tunnelma, ja kaikkea on mukavan vähänlaisesti: asutusta ja liikennettä, rakennuksia ja turismia. Tasokkaita bungalow-hotellialueita on vain puolenkymmentä, ja vaatimattomampia majapaikkoja joitakin, siellä täällä omissa oloissaan.
Moorea on tuliperäinen ja valtavan idyllinen: sekoitus trooppista vehreyttä, jyrkkiä vuoria ja turkoosiin mereen liukuvia korallihiekkarantoja.
Siellä on leppoisaa. Paikalliseen mentaliteettiin kuuluu, että vapaa-aika menee työteon edelle, olipa matkailusesonki tai ei. Viikonloppuna, ja ainakin sunnuntaina, kaupat ovat kiinni eikä ravintoloidenkaan aukiolosta ole takeita. Paikalliset ovat perheineen ja ystävineen piknikillä merenrannassa.
Koreasti tatuoidut nuoret miehet potkivat jalkapalloa ja viskovat petankkikuulia kovalla hiekkatantereella. Naiset istuvat kaulaansa myöten rantavedessä. Lapset touhuavat jossakin siinä välimaastossa.
Mitä erikoista?
Kirkas, ikilämmin meri, jossa on kaikenlaista pientä vipeltäjää. Päästäksesi snorklaamaan ei ole pakko lähteä mihinkään – kunhan laitat maskin kasvoille ja menet veteen. Mutta joissakin paikoissa, ja etenkin Lagoonariumissa, pienen saarenpläntin kupeessa, vedenalainen vilinä on ylivoimainen. Siellä näet koralleja ja niiden lomassa viihtyviä kirjavia pikkukaloja heti, kun kurkistat pinnan alle. Suuret, uljaat rauskut lipuvat kylkeen kiinni ja vieläkin lähemmäs silloin, kun paikan työntekijä hyppää kalanperkuu- ja patonkiämpäreineen veteen. Apajille uiskentelee luultavasti myös muutama mustaevähai, mutta älä saa sätkyä. Ne jättävät hajuraon ihmisiin.
Jotain erityisen ihanaa?
Lehväkattoiset luksusbungalowit, jotka on nostettu paalujen päälle turkoosin meren ylle. Sellaiset, joista on ikiomat portaat mereen. Niihin kuuluu sisälle yötä päivää aaltojen lempeä loiske sekä rytmikäs kohina, kun mainingit rikkoutuvat kauempana koralliriuttaan.
Poikkea myös tänne:
Tyynellämerellä tanssi ja musiikki ovat osa perinnekulttuuria ja tapa kertoa tarinoita. Tuollaiseen perinteeseen et kuitenkaan törmää sattumalta, joten piipahda Tiki Villageen. Polynesialaista perinnekylää jäljittelevässä miljöössä esitettävä show on ihan viihdyttävää seurattavaa: rumpujen hypnoottista pauketta ja simpukkahelmien kolisua rinnuksilla. Naisten lanteille sidotut kaislahameet hytkyvät, ja miehet hyppivät, potkivat ja heiluttelevat palavia soihtuja. Illalla voit syödä ruokaa, joka on kypsennetty maauunissa – eli samaan tapaan kuin saarella yhä juhla-ateriat valmistetaan; maahan kaivetuissa kuopissa kuumien kivien alla – sianliha, vihannekset ja hedelmät päällekkäin ladottuina.
Vielä jotain muuta?
Lähde melomaan tai katamaraaniretkelle. Mereltä katsoessa rannikkokylät ja tie katoavat näkymättömiin ja koko Moorea on kasvillisuuden peittämää äkkijyrkkää vuoristoa. Delfiinejä näkee lähivesillä usein, heinä–lokakuussa myös pallopää- ja ryhävalaita.
Kierrä lopuksi saari vuokra-autolla tai skootterilla. Vuorten ja meren väliin ujutettu autotie kiertää koko saaren alavaa rantakaistaletta myöten.
Muutaman tunnin matkan aikana tulee vastaan miltei kaikki, mitä Moorealla on tarjottavana, merenrantakoteja ja pihoja komistavia mangopuita myöten. Koiria on joka pihassa. Nuoriso hengailee pakettiautosta tehdyn baarin luona.
Pikkukylien kohdalla erottuvat turistipuodit räiskyvän värisine kietaisuhameineen. Tien poskessa nököttää pieni hedelmä- ja vihanneskoju. Kalakojun luona on vilkasta. Barrakudat, papukaijakalat ja monet muut kalastajien vastikään harppuunoilla pyydystämät saaliit ehtivät hädin tuskin narun päähän ja tangolle riippumaan. Siitä ne sujahtavat asiakkaiden pusseihin. Täällä kala syödään tuoreena, ei vaan umpituoreena; juuri merestä nostettuna – ja raakana (älä pelästy; ravintoloissa sitä tarjotaan grillattuna).
MISSÄ? Moorea kuuluu Ranskan Polynesiaan, joka on Ranskan hallinnoima merentakainen paikallishallintoalue. Siihen kuuluu yli sata saarta ja atollia.
MITEN? Lähin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee naapurisaarella Tahitilla, jonne on noin puolentunnin lauttamatka. Lauttoja kulkee useita päivässä.
MILLOIN? Aurinkoisinta on touko–lokakuussa, sateisinta joulukuusta helmikuuhun. Huippusesonkia ovat heinä- ja elokuu.
MITEN LIIKKUA? Moorealla ei ole julkista liikennettä ja taksit ovat todella kalliita. Saarella on kätevintä kulkea vuokra-autolla tai -skootterilla. Päätiet ovat hyväkuntoisia, liikenne oikeanpuoleista ja rauhallista.
Aina ”paratiisisaari” ei tunnu niin kovin paratiisisaarelta. Eräällä Fidzin pikkusaarella vietin elämäni pelottavimman yön – lue tästä, miksi ja millaisen.
Islannin pieni pääkaupunki on tosi symppis paikka – vähän kuin ylikasvanut kylä, mutta sen asukkaat ovat trendien luojia. Siellä voit shoppailla kalannahasta tehtyjä kenkiä, katsella tulivuoren purkauksista kertovia dokkareita ja lähteä etsimään valaita. Tai sitten voit kulkea kivasta kahvilasta toiseen.
1. Ihastele ohikulkijoita
Reykjavíkissa on aina viileä sää, tai kylmä. Ja paikallisilla on ihan oma muotinsa ja tyylitajunsa. Näistä seikoista syntyy aika villejä ja inspiroivan rohkeita pukeutumisyhdistelmiä, sellaisia kuten pinkit legginsit, minifarkkuhame, korkkarit ja villapipo. Kesämekon kanssa saatetaan pukea räväkät kuviosukkahousut ja turkisliivi, ja ei-enää-niin-nuori mies näyttää täysin katu-uskottavalta pelkissä tiukoissa villahousuissaan ja -paidassaan. Kuka uskaltaa ottaa oppia?
2. Ihastele taloja
Keskusta on kuin pikkulapsen värityskirja: mikään sävy ja väriyhdistelmä ei ole liian räikeä. Somia pikkutaloja on kaiken värisiä – kirkkaan sinisiä ja keltaisia, limenvihreitä ja turkooseja.
3. Kahvittele
Reykjavíkissa on poikkeuksellisen mukavia kahviloita. Ne ovat turvallisia pesiä, joihin paetaan Pohjoiselta Atlantilta puhaltavia viimoja. Niissä luetaan lehdet, leikitetään lapset, syödään lounaat ja pidetään työpalaverit. Muutama toimii samalla kirjakauppana. Kokeile vaikka näitä:
Reykjavík Roasters (Kárastígur 1). Pavut paahdetaan paikan päällä ja espresso on niin hyvää, ettei paremmasta väliä. Lisäpisteitä tulee kodikkuudesta, eriparikalusteista ja hyvistä leivonnaisista.
The Laundromat (Austurstræti 9). Tämä on ketjukahvila, mutta mukava sellainen. Baaritiski on kirjahylly, joka on täynnä pokkareita, yksi seinä on tapetoitu kartoilla. Ellet piittaa kahvista, ota hyvä smoothie, hampurilainen tai viikonloppuna brunssiannos. Alakerrassa on itsepalevelupesula ja niin iso leikkitila leluineen ja kirjoineen, että lapset viihtyisivät siellä vaikka koko päivän.
Café Babalú (Skólavörðustíg 22). Tässä rennossa ja vähän hipahtavassa kahvilassa rakastetaan kirkkaita värejä ja niiden yhdistelmiä sekä sekalaisia koriste-esineitä. Rispaantunut nojatuoli on hyvä paikka napostella leipä, muffini tai lettu marjojen kanssa.
4. Shoppaile
Keskustan putiikeissa ovat esillä paikalliset tuotteet koruista koriste-esineisiin. Moniin on haettu vähintäänkin inspiraatiota, ellei materiaalia, Islannin luonnosta. Kukapa ei haluaisi omistaa muhkeaa islantilaista lampaanvillapaitaa? Tai kalannahasta tehtyä laukkua, tai ballerinoja – jotka ovat muuten oikeasti tyylikkäät. Pääostoskatu on Laugavegur, mutta kivoja kauppoja löytyy vähän sivummaltakin.
Paras yksittäinen paikka hypistellä, tai ostaa, paikallisten suunnittelijoiden tuotteita on Kraum (Aðalstræti 10), jonne on koottu onnistuneesti vähän sitä sun tätä: vaatteita, koruja, kenkiä ja laukkuja. Lasitavaraa, keramiikkaa, sisustus- ja kodintuotteita. Kosmetiikkaa, vähän elintarvikkeitakin. Miljöönä on tummanruskea puutalo, kaupungin vanhin säilynyt rakennus.
5. Näe maisemat ja museo
Astele keskustan poikki kaupungin modernille maamerkille, persoonalliselle Hallgrímskirkjalle – ultrapelkistetty kirkko on maan korkein rakennus. Kun nouset hissillä torniin, näet hienosti talojen yli merelle ja vuorille.
Sataman komistus on lasitiilillä vuorattu tyylikäs, arvostetun arkkitehtuuripalkinnon napannut konserttitalo Harpa. Ohjelmistossa on monenlaista musiikkia, mutta arkkitehtuuria voit ihailla myös opastetuilla kierroksilla.
Jos pidät taiteesta, piipahda satamassa olevaan nykytaiteen museoon (Tryggvagata 17) tai islantilaisen kuvanveistäjän, Einar Jónssonin yhdistettyyn koti- ja taidemuseoon (Eiríksgatalla). Lopuksi voit levähtää katselemalla pari viihdyttävää ja kiinnostavaa dokumenttia saaren spesiaaleista tulivuoren purkauksista (the Volcano Show, Tryggvagata 11).
6. Tähyä valaita
Veneretkellä Reykjavíkin lähivesillä voit bongailla lunneja ja muita vesilintuja, delfiineitä ja pyöriäisiä, sekä lahtivalaita. Ja toisinaan myös ryhä- tai miekkavalaita. Kolmisen tuntia kestävät retket lähtevät vanhasta satamasta. Helpoiten valaita näkee kesällä (reilun 90%:n varmuudella), mutta jos saldo jää täysin nollaksi, pääset uudelle retkelle maksutta. Kovalla tuulella retket perutaan. www.elding.is
7. Lähde luontoon
Ehkä hienointa Reykjavíkissa on kuitenkin se, että oamperäinen, tuliperäinen luonto on heti nurkan takana. Jo yhden päivän aikana ehdit nähdä vekkulin Strokkur-geysirin, Gullfossin vesiputouksen ja Þingvellirin tasangon, jossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat erkanevat toisistaan. Päiväretkelle on helppo lähteä Reykjavíkista.
Vielä Reykjavíkia parempi paikka nähdä valaita on pohjoisrannikolla sijaitseva Húsavik – lue siitä tästä. Ja jos haluat tietää lisää Islannin mageista luontonähtävyyksistä, kurkkaa tänne.
Jos olet Madeiran saarella Portugalissa loppukesästä tai syksyllä, mene mukaan perinnejuhliin. Grillaa jättimäisiä lihavartaita, litki viiniä (tai sokeriruokoviinaa) aamuyöhön asti ja ota ihan rennosti.
Ensin pääosassa on pieni kirkko Monten kukkulalla, korkealla Madeiran pääkaupungin Funchalin yläpuolella. Se on niin täynnä että natisee. Tungos jatkuu ulos portaikkoon, jonne papin puhe kajahtelee kaiuttimista. Joku keskittyy puheeseen, toinen kojusta ostettuun lasilliseen ponchaa; sokeriruokoviinasta, sitruunan mehusta ja hunajasta sekoitettuun, harvinaisen tujuun perinnejuomaan.
Kun kirkonmenot päättyvät, juhla saa ihan toisenlaisen käänteen. Perheet, kaveriporukat ja seurueet suuntaavat kymmeniin kojuihin, joita on vieri vieressä katujen varsilla ja aukioilla. On mässäilyn vuoro.
Myyjät veistävät koukuissa riippuvista naudan ruhoista reiluja kimpaleita, pyöräyttävät ne laakerinlehdillä maustetussa karkeassa suolassa ja pujottavat palat metrin mittaisiin puuvartaisiin. Jokainen saa viedä itse vartaansa taivasalla oleviin avogrilleihin kypsymään. Niistä tuprahtelevat sakeat savut, jotka tuoksuvat/lemuavat vaatteissa vielä seuraavanakin päivänä.
Kojuista saa lihan kaveriksi valkosipuli-persiljavoilla siveltyä vastapaistettua bolo do caco –maalaisleipää, eikä juuri muuta. Lihaa ja leipää kuluu uskomattomia määriä ja kaikki napsitaan sormin. Heti kun vatsa antaa myöten, tai ehkä jo vähän aikaisemmin, nostetaan uusi varras hiillokselle. Ruoka huuhdotaan alas oluella, viinillä ja ponchalla. Syöpöttelyä ja seurustelua jatketaan tuntikausia, myöhään yöhön. Ehkä väki välillä vähän vaihtuu?
Ellet ole kasvissyöjä, tätä mättöä ei kannata jättää väliin – liha on mureaa ja tosi hyvää. Mutta mene paikalle siltikin, vaikka et haluaisi syödä mitään. Tunnelma on sympaattinen, ronski ja iloinen – ja siinä on täydellisen kansanjuhlan meininkiä, johon mennään huolimattomasti pukeutuneena ja ilman ikärajoja: sekaan sopivat kaikki pikkulapsista pappoihin, jopa teinit.
Railakas musiikki soi, vähän erilainen siellä täällä, mutta kukaan ei oikein innostu tanssimaan. Vatsat lienevät liian raskaat.
Entäpä seuraavana päivänä? Aamupäivästä kokoonnutaan uudestaan samalle kirkolle – koko Madeiran pyhimmälle paikalle – ja ollaan hiljaa. Kynttilöiden liekit lepattavat, kun pitkä, totinen kulkue vaeltaa kukkaköynnöksin koristelluilla kujilla pyhäkön ympärillä. Muut paikalla olijat seuraavat hipihiljaa saattueen matkaa. Sisällä kirkossa odottaa kunniapaikallaan pieni pyhimyksen patsas. Se on kuin kuningattareksi puettu Barbie-nukke kultakoristeisine viittoineen.
Sitten tunnelma kevenee uudelleen. Jatketaan syömistä ja juomista, mutta jo selvästi edellispäivää hillitymmin, tai laiskemmin.
MIKÄ? Madeiran suojeluspyhimyksen juhla, Festa da Senhora do Monte, jota vietetään aina 14.-15. elokuuta.
MISSÄ? Madeiran pääkaupungin, Funchalin, takana kohoavalla Monten kukkulalla. Sinne pääsee Funchalista näppärästi köysiradalla.
MUITA JUHLIA: Vastaavanlaisia festoja vietetään muissakin Madeiran kylissä kesällä ja syksyllä. Syksyllä vietetään myös viinin- ja muita sadonkorjuujuhlia, joissa on tarjolla yllin kyllin ruokaa, juomaa ja lupsakkaa tunnelmaa.
Madeiran pääkaupungissa saat tehdä tuttavuutta eksoottisten kasvien, hedelmien ja Atlantin jättiläisten kanssa. Lue lisää tästä linkistä.
Ensin huomaat vanhankaupungin talot. Niitä on kirkkaankeltaisia, vihreitä ja kesätaivaan sinisiä. Massiiviset puuovet on sivelty jollain toisella värillä, ja puuparvekkeilta valuvat ihmeköynnökset – niistä sataa violetteja ja pinkkejä kukintoja hiuksiin ja katukiveyksille.
Sitten pistät merkille hedelmien myyjät. Heidän röyhelömekkonsa ovat aivan yhtä tyrmäävän värisiä kuin kojuihin ladotut melonit, mangot, papaijat, ananakset... Niistä pilkotaan keko hedelmäsalaattia, silmiesi edessä.
Huomioit toki myös katukauppiaiden riemunkirjavat kangaskassit, taulut ja korut, joita on levitetty jalkakäytäville, aukioiden laidoille ja rakennusten seinustoille. Naapurikaupunginosan seiniä peittävät suuret, räiskyvät seinämaalaukset.
Kun aurinko paistaa kohtisuoraan, maistuu kirkaan vihreä minttu-sitruunamehu mielettömän hyvälle. Auringonlaskun aikaan se saattaa vaihtua ympärysmuurin harjalla siemailluksi Cafe del Marin nimikkodrinkiksi – curaçao-likööri muuttaa samppanjan kirkuvan turkoosiksi.
Rohkeita, herkullisia, iloisia värejä – niistä on Cartagena tehty.
Baleaarien pienin saari on tehty turkoosista rannoista ja salaisista poukamista, hippitoreista ja huolettomasta elämästä.
Mikä ihmeen Formentera?
Se on Baleaarien pienin, syrjäisin ja luonnonläheisin saari. Se on mielettömän ihana. Voit mennä skootterilla tai polkupyörällä joka paikkaan – lukuun ottamatta rantapolkuja, joissa kuljetaan kävellen. Pitkiä valkohiekkaisia rantoja on joka suunnalla, ja vesi on huikean kirkasta. Monet rannat ovat suojeltuja, eikä dyyneillä saa kävellä missä huvittaa.
Pääset Formenteralle puolessa tunnissa lautalla Ibizalta. Monet kävijät piipahtavat päiväseltään, mutta tee sinä toisin: ole pidempään. Vietä saarella päiviä, sillä siihen se on luotu: hidasteluun ja hengailuun, lorvailuun ja chillailuun.
Mitä erikoista?
1) Tunnelma; 1960- ja 1970-luvuilla Formentera oli lähes asuttamaton erakkosaari – satunnaisten hippien sekä eristyksestä inspiraatioita haeskelevien taiteilijoiden ja artesaanien pakopaikka. Nyt se on reilun 10 000 asukkaan koti ja raukea, rennontyylikäs kesälomakohde, jonka ovat keksineet etenkin italialaiset ja saksalaiset. Kaikki on mukavan pienimuotoista, myös Es Pujolsissa, saaren ainoassa varsinaisessa lomakylässä.
Formenteralle kulkeutuu etenkin kolmi- ja nelikymppisiä lomailijoita, pariskuntia ja lapsiperheitä, jotka rakastavat elämällä nautiskelua: hyvää ruokaa, juomaa ja luonnonrantojen rauhaa.
2) Rannat; vaikka saari on pieni, rantoja on toistakymmentä. Eteläpuolella on suurelta osin täysin koskematon, viisi kilometriä pitkä Platja de Migjorn.Tunnetuimmat ja suosituimmat hietikot levittyvät kuitenkin luonnonpuistoksi julistetun, pitkänhuiskean Trucadorin nimen molemmilla sivuilla – kävele vähän pidemmälle mitä viitsisit, ja kohtaat täysin tyhjää tilaa, keskikesälläkin.
Formenteralla on myös salaisempia sopukoita, kuten poikkeuksellisen kirkasvetinen Es Calón kallioranta, snorklaajien suosikki. Tai Caló des Mort, joka on vähän vaikea löytää. Kalliorinteiden suojaamaan pieneen poukamaan vievät männikön suojissa kiemurtelevat hiekkapolut. Sen laidalla nököttävät ränsistyneet venevajat. Hiekalla saattaa hyvinkin lekotella aurinkoa ottavia pariskuntia, osa saarelle tyypillisesti ilman rihman kiertämää.
Mitä muuta?
Tee retki – pyörällä, skootterilla tai vaikka bussilla – saaren korkeimman nyppylän kautta La Molan majakalle. Sisälle ei pääse, mutta maisemat ovat hienot. Majakan takana on pystysuora jyrkänne, joka päättyy parisataa metriä alempana valkoisiin kuohuihin. Paikallisten mielestä La Mola on maailmanlopun majakka, sillä horisontissa näkyy vain ikuisuuteen jatkuva Välimeri.
Mitä plussaa:
Poikkea Sant Francesciin. Minikokoinen pääkaupunki on aamupäivien kohtauspaikka kahviloineen, katukojuineen ja pikkuliikkeineen. Illalla keräännytään Sant Ferranin artesaanimarkkinoille ja muutamaan baariin.
Mene myös Pilar de la Molan kylään keskiviikko- tai sunnuntaimarkkinoille. Kaupan on käsin tehtyjä tuotteita, joita myyvät saarella joka vuosi kesäänsä viettävät nuoret artesaanit ja 1960-luvulla saarelle muuttaneet hippiveteraanit. Usein myös joku musisoi.
Pisteenä i:n päälle:
Parhaita ja ylivoimaisesti suositumpia hengailupaikkoja ovat rantojen ulkoilmabaarit eli chiringuitot. Niissä syödään, juodaan ja seurustellaan aamusta yöhön. Iltaisin DJ:t soittelevat ambient- ja chill out -musiikkia, joiden volyymi pysyy maltillisena. Se ei peittoa keskusteluja eikä aaltojen kohinaa.
MISSÄ? Formentera sijaitsee Espanjassa, Baleaarien saaristossa Välimerellä, kuutisen kilometriä Ibizasta etelään.
MITEN? Saarelle pääsee Ibizan pääkaupungista, Eivissasta, lähtevillä lautoilla. Matka kestää puolisen tuntia ja kesällä veneitä kulkee noin puolen tunnin välein. Saarten välillä liikennöivät esimerkiksi Balearia (www.balearia.com), Mediterranea Pitiusa (www.medpitiusa.net) ja Trasmapi (www.trasmapi.com). Lippuja myydään satamassa.
Vertailua Baleaarien saarten ominaispiirteistä löydät täältä.
Rakastatko rakentamattomia luonnonrantoja? Vielä Formenteraakin hienompia biitsejä löydät liki naapurista, Menorcalta – eli täältä.
Dubai on modernia luksusta ja visionäärien rohkeita unelmia. Se on superlatiiveja ja niiden tavoittelua, mutta välillä kannattaa pitää jalat tukevasti maassa.
1. Maailman korkein rakennus
160-kerroksinen ja noin 830 metriin venyvä Burj Khalifa on mieletön näky. Se näyttää todellisuudessa vieläkin korkeammalta mitä valokuvissa. Pilvet leijuvat rakennuksen puolessa välissä ja ympärillä kohoavat pilvenpiirtäjät ovat kuin miniatyyrikyhäelmiä sen rinnalla.
Hopeanhohtoista komeutta voit katsella mukavasti läheisen tekolammen rannalta, jonka ympärillä on loistohotelleja ja tyylikäs The Dubai Mallin ostoskeskus. Lammessa on näyttävä vesisuihkushow arabialaisen musiikin tahtiin klo 18–22. Esitys kestää muutaman minuutin ja se uusitaan noin puolen tunnin välein.
Entä miltä näyttää koko Dubai yläilmoista? Sen näet Burj Khalifan 124. kerroksessa sijaitsevalta At the Top -näköalatasanteelta. Tai vieläkin korkeammalta; 148. kerroksesta, jossa on toinen näköalapaikka.
Vai haluaisitko maailman korkeimmalla olevaan ravintolaan/baariin? Tee siinä tapauksessa varaus At.mosphereen, joka sijaitsee tornin 122. kerroksessa.
Pääsylippu kannattaa hankkia etukäteen netistä tai lippuluukulta, joka sijaitsee The Dubai Mall -ostoskeskuksen LG-kerroksessa. Noin tunnin kestävä vierailu onnistuu vain lipussa ilmoitettuna ajankohtana. Torniin pääsee tarvittaessa myös saman tien, mutta lipun hinta on tuolloin huomattavasti korkeampi.
www.burjkhalifa.ae, www.atmosphereburjkhalifa.com
2. Maailman suurin ostoskeskus
Voiko ostoskeskus olla nähtävyys? Dubaissa voi! The Dubai Mallissa on pinta-alaa yhtä paljon kuin 50 jalkapallokentässä, joten kompleksiin mahtuu vaikka mitä. Lafayette-, Bloomingdale's- ja Debenhams -tavaratalojen lisäksi on kultasouk ja tuhatkunta muuta kauppaa, sekä reippaasti yli sata ravintolaa ja kahvilaa. Siellä on iso leffateatteri, luistinrata ja Sega Republic -pelimaailma. On akvaario ja vedenalainen eläintarha, A380-lentokonesimulaattori ja lasten interaktiivinen minikaupunki. Eli ei ole yhtään liioiteltua huomauttaa, että varaa ihmeessä tälle shopparille koko päivä!
3. Maailman luksushotellien äiti
Seitsemän tähden hotelliksi mainostettu Burj Al-Arab oli Dubain symboli ennen Burj Khalifaa. Edelleen se säväyttää: komea, purjeenmuotoinen hotelli kohoaa pienellä tekosaarella rannan tuntumassa, ja näkyy kauas. Helpointa sitä onkin ihailla matkan päästä, vaikkapa läheiseltä Jumeirah-rannalta. Upeimmillaan se on illalla, jolloin rakennus hehkuu väriä vaihtavissa valoissa mustaa merta vasten.
Etäältä et valitettavasti näe yltiöpröystäileviä sisätiloja, joihin on upotettu huimat määrät 22 karaatin kultaa ja muita ylellisiä materiaaleja. Hotellisaarelle, ja sisälle hotelliin, pääsevät vain asiakkaat. Huoneen saa hyvällä tuurilla noin tuhannella eurolla, mutta vaihtoehtona on tehdä pöytävaraus johonkin hotellin ravintoloista – tosin silloin et voi kierrellä muualla hotellissa.
4. Vastapainoksi superlatiiveille
Kaunis Jumeirah-moskeija on oikeastaan hyvin epädubaimainen nähtävyys: hillitysti koristeltu, eikä se tavoittele ennätyksiä. Jumeirah Mosque on Dubain moskeijoista ainoa, johon saavat mennä muutkin kuin islaminuskoiset. Sisälle pääsee opastetulla kierroksella; reilun tunnin kestävän vierailun aikana ei niinkään perehdytä pyhättöön, vaan yleisesti islaminuskoon ja kulttuuriin – tarkoitus on lieventää ennakkoluuloja ja stereotypioita.
Vierailu on suosittu, mutta etukäteisvarausta ei tarvita. Riittää, että saavut paikalle vähän etukäteen. Käyntiä varten on pukeuduttava käsivarret ja jalat peittäviin vaatteisiin. Naisten on peitettävä myös päänsä, huivin saa tarvittaessa lainaksi. Alle 5-vuotiaita ei toivota moskeijaan. Kierrokset pidetään joka päivä lauantaista torstaihin, alkaen klo 10.
5. Arabialainen kylä, jossa shoppaillaan ja syödään
Dubain viihtyisin ostos- ja ravintolakeskus Souk Madinat Jumeirah imitoi perinteistä arabialaista arkkitehtuuria ja koristeellisuutta. Se on erottuva ja tyylikäs, ja ulkoa kuin pieni kylä. Rakennusten väliin jäävät sisäpihat, ja siellä täällä kohoavat perinteiset tuulitornit. Sisätiloissa on samaa tyyliä kuin seudun vanhoissa kauppiastaloissa ja soukeissa. Putiikit ovat levittäneet tarjontansa lyhtyjen valaisemille sokkeloisille käytäville puukaton alle. Ravintoloiden ja liikkeiden puuovia koristavat kaiverrukset. Entäpä näkymät? Ravintoloiden terasseilta ja veden vierellä kulkevilta kävelyteiltä voit ihailla lähietäisyydeltä Burj Dubai -loistohotellin hahmoa.
+ 1 Biitsille! Dubai on myös hienoja, valkoisia rantahietikoita ja lämmintä Arabianmerta. Mereen pääset uimaan hotellien yksityisrantojen lisäksi Mamzar Beach Parkissa, reilun 10 km päässä keskustasta. Suurella puistoalueella on myös mm. uima-allas, lasten leikkipaikkoja ja piknik-alueita. Lähempänä keskustaa on vastaavanlainen uimarannan ja puiston yhdistelmä, Jumeirah Beach Park. Se on ollut rakennustöiden vuoksi suljettuna jo pari vuotta, mutta sen pitäisi avautua piakkoin uudelleen.
Ps. Vai oletko kiinnostunut soukeista, historiallisista kortteleista ja perinteisestä arabialaisesta tunnelmasta? Dubaista löydät niitäkin – lue lisää tästä linkistä.
Euroopan herttaisin kaupunki on heti nurkan takana – Gotlannissa. Mene sinne, kun haluat ympärillesi paljon suloisuutta.
Miksi Visby on niin viehkeä?
Astu 3,5 kilometriä pitkien keskiaikaisten kaupungimuurien sisälle, niin näet. Siellä kohtaat värikkäitä pikkumökkejä, komeita kivitaloja, tummanruskeita hirsitönöjä ja vanhoja porraspäätyisiä kauppiastaloja sekä sellaisiakin koteja, jotka on muurattu tiukasti ympärysmuuriin kiinni.
Näitä taloja rakastetaan – sen huomaat kaikesta – mutta niitä ei sovi mennä miten tahansa sorkkimaan; julkisivuja saa entisöidä vain alkuperäisen tyylin mukaan.
Muurien sisällä on toki muutakin kuin asuntoja ja kesäkoteja. On kirkkoja ja niiden raunioita, kivoja puoteja ja putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. On pieniä kujia ja portaikkoja, näköalapaikkoja ja penkkejä, joihin istahtaa.
Autoja alueella ei sen sijaan juuri liiku. Niin että kulje sinäkin kävellen, tai satamasta vuokratulla polkupyörällä.
Entä se söpöys?
No se on esimerkiksi sitä, kun kaikki on niin siistiä ja viimeisteltyä. Miltei joka paikassa tuoksuu (kesällä) ruusuille. Ne kukkivat talojen pielissä, puistoissa ja kasvitieteellisessä puutarhassa.
Talojen ruutuikkunat on suunniteltu katseltaviksi. Ikkunalaudoille on aseteltu viherkasvit, posliiniesineet ja purjeveneiden pienoismallit sillä tavalla, että ne katselevat kaduille, ohikulkijoiden suuntaan – ja ovat juuri sopivasti silmän tasalla.
Mitä kannattaa tehdä?
Kuljeskella ja kuljeskella. Katsella taloja ja kaikkea muuta söpöä. Mutta jos kohdalle sattuu oikean heleä kesäpäivä, niin siitä pitää nauttia cappuccinon ja korvapuustin kera Pyhän Hansin kirkon jäänteillä, jotka toimivat kesällä ulkoilmakahvilana. Puut varjostavat nurmipihaa, raihnaiset seinänkaistaleet ovat kukkien ja köynnöskasvien peittämiä. Kattona on pääskyjen pilkuttama taivas.
On toinenkin erinomainen vaihtoehto: Kafé Strandporten. Pikkuruisen sisäpihakahvilan erikoisuus on se, että sieltä saa mukaansa (siis lainaksi) eväskorin ruutuliinoineen ja kaikkine vatsantäytteineen; sujauta koriin vaikka kahvilan sämpylöitä, pullaa, pala gotlantilaista sahramipannukakkua, kahvit ja mehut.
Astele sitten muurin ulkopuolelle, viereisen Almedalen -puiston viheriöille. Aikoinaan puiston paikalla oli satama, mutta meri on loitonnut. Nyt Almadalen on vilkas oleskelu- ja kohtauspaikka isoine nurmialueineen, sorsalampineen ja lasten leikkikenttineen.
St Hans Café, St Hansplan 2
Kafé Strandporten, Birgers Gränd
Mitä voi shoppailla?
Heti muurien ulkopuolella, vanhankaupungin itäportin takana alkava Österväg on arkinen, paikallisten suosima ostoskatu vaate- , kenkä- ja urheilukauppoineen. Paljon mukavampi on kuitenkin kierrellä muurien sisällä olevia pikkuliikkeitä, joita on kujilla siellä täällä, mutta eniten Adelsgatanilla.
Putiikeista saa kauniita sisustustavaroita ja gotlantilaista käsityötä, kuten keramiikkaa, keskiaikatyylisiä koruja ja paikallisten lasinpuhaltajien tekemiä esineitä. Monessa paikassa myydään myös saaren tummanharmaiden lampaiden villasta ja nahasta tehtyjä taljoja, hartiahuiveja, hattuja ja töppösiä.
Entäpä tunnelma?
Jos oletetaan edelleen, että on keskikesä, niin ilmapiiri on eloisa, kansainvälinenkin. Visbyssä ja muuallakin saarella on silloin paljon loma-asukkaita ja muita lomailijoita, ja fiilis on sen mukainen. Päivisin on väkeä kaupoissa, kahviloissa ja ruokapaikoissa.
Iltaisin hengaillaan aukioiden ja kujien varsille levittyneissä ravintoloissa tai olut- ja viinibaareissa yömyöhään. Kun sää viilenee, terassipöydissä kääriydytään huopiin.
Kauniina kesäiltoina pasteeraillaan myös sataman tuntumassa rantakadulla ja syödään jäätelöä.
Paikalliset nauttivat kesäilloista tietysti myös terasseillaan, parvekkeillaan ja pikkupihoillaan. Saattaapa joku nostaa nojatuolinsa avoimen ulko-oven suulle kadun varteen, josta on hyvä seurailla ohikulkijoiden matkaa.
Entäpä nuoret? He kiipeävät muurin harjalle eväidensä kanssa. Tai sitten he ovat Kallis -rantaklubissa & baarissa satamassa. Se on kesän coolein näyttäytymispaikka, jonne hakeudutaan maistelemaan roséeta ja kuohuviiniä – ja ehkä jotain muutakin. On sohvaryhmiä ja chillailutunnelmaa. Palmutkin siellä huojuvat, ruukuissaan.
Kun matkaat Gotlantiin, ethän unohda myöskään ihanaa Fårön saarta. Lue siitä täältä.
Lounais-Espanjassa oleva, Atlantin maininkien ympäröimä vanha Cádiz on elämästä nautiskelijoiden kaupunki, jossa rakastetaan porukalla syöpöttelyä, etenkin sunnuntaisin. Näin se sujuu...
Klo 10:00 – Sokerilla, suklaalla vai sellaisenaan?
”Buenos dias Francisco, pistetäänkö kilo?” tervehtii myyjä taas yhtä vakiasiakastaan churrokojun luukulla, Cádizin vanhankaupungin ytimessä, kauppahallin nurkalla. Ja tottahan kilo pistetään. Se on aikamoinen paperikääröllinen (säkillinen) munkkipötkylöitä – siitä riittää ainakin parille suurperheelle. Vai riittääkö? Paikalliset vievät kojuista churronsa koteihin aamiaispöytään, mutta istahda sinä saaliisi kanssa vaikka läheisen postin aurinkoisille portaille.
Vastapaistettuja, ohuita rapsakoita munkkitankoja saa miltei jokaisesta Cádizin kahvilasta ja baarista. Ne eivät ole vain aamupalaa – vaan myös välipalaa, hiukopaa ja seurustelupalaa, kellonajasta riippuen. Jos istahdat postin portaiden sijasta johonkin kauppahallin liepeillä, vaikka Palaza Topetella olevaan, kahvilaan voit kieritellä pötkylät sokerissa tai kastaa ne paksuun, lämpimään suklaajuomaan, chocolateen. Sitten vain sanot rousk, rousk.
Plaza Libertad
Klo 12:30 – Ja näin herätellään varsinainen ruokahalu
Äänet kantavat Casa Mantecasta kauas kadulle saakka. Kylämäisessä La Viñan kaupunginosassa, muinaisessa kalastajien korttelissa sijaitsevan perinnetavernan musiikkilaite suoltaa flamencoa. Ihmiset puhuvat ja huutavat sen päälle. Heikosti valaistuissa pikkuhuoneissa on ahdasta, mutta tunkeudu empimättä sekaan – tunnelma on juuri nyt parhaimmillaan, hilpeä ja rentoakin rennompi.
Kun pyydät juoman, saat seuraksi pientä naposteltavaa – juuston- tai kinkunpaloja, tai sipsejä paperinpalan päälle lätkäistynä. Jos pyydät jotain fiinimpää, kuten tonnikala-tomaattisalaattia, se tarjotaan lautaselta.
Tässä kuppilassa et mitenkään voi unohtaa olevasi juuri Andalusiassa: seinät on täytetty kehyksiin nostetuilla kuvilla härkätaisteluista ja uskonnollisista kulkueista. Seassa on haalistuneita lehtileikkeitä ja hyllyt ovat täynnä pulloja ja säilykepurkkeja.
Vaikka paikka on vanha, 1950-luvulta, ja sisustus takuulla myös samalta ajalta, ihmiset ovat voittopuolisesti nuorempaa sukupolvea – tämä on hyvä paikka haalia kaverusporukka kasaan ennen kuin lähdetään oikeasti syömään. Minne?
No vaikka läheiselle Virgen de la Palman kävelykadulle, jossa on kylki kyljessä kansanomaisen vaatimattomia, kohtuuhintaisia ruokapaikkoja ulkopöytineen.
Ruokalista on samanoloinen paikasta riippumatta, eli tarjolla on perinteistä andalusialaista purtavaa. Maistele vaikka grillattua tonnikalaa (atun a la plancha), kinkkupyöryköitä (croquetas de jamón) ja sipulilla, persiljalla ja runsaalla oliiviöljyllä ryyditettyjä perunlohkoja (patatas aliñadas). Äläkä unohda
ohuenrapeita katkarapulettuja, tortillitas de camarones. Ne sanovat raps raps, kun niitä haukkaa.
Casa Manteca, Calle del Corralón de los Carros 66
Klo 15 Maista, haista meri
Ethän vain syönyt itseäsi jo täyteen? Vielä pitäisi kupuun mahtua annos uppopaistettuja kaloja ja äyriäisiä, pescaíto frito. Ne ovat merenrannalla varttuneiden andalusialaisten kansallisruokaa. Cádizissa opit päivässä parissa, että miltei mistä tahansa merestä nostetusta tulee yllättävän hyvää, kun sen pyöräyttää vehnäjauhossa ja friteeraa oliiviöljyssä. Vaikka lopputulos on raskas, makuun jää salakavalasti koukkuun. Kokeile vaikka.
Pescaítoa saa joka kuppilasta, mutta Freiduría Las Flores on oma lukunsa. Jos unohdetaan majoneesisalaatit, ei kansankuppilassa muuta edes tarjota. Voit käydä tiskillä osoittamassa mitä haluat. Helpointa on tilata sekoitus painon mukaan, ja mukavinta on pyytää se paperikääreeseen.
Kiiruhda sitten lämpimän nyytin kanssa lähimmälle rannalle; vanhassakaupungin La Caletalle, jonne on 10 minuutin kävelymatka. Biitsinä se ei toki vedä vertoja sille kilometrejä venyvälle hiekkamatolle, joka alkaa muurien ulkopuolelta. Mutta kaupunkirannaksi se on sympaattinen.
Varhain keväälläkin siellä makoillaan hiekalla auringossa, vaikka vaatteet päällä. Joku luultavasti juoksee kirkuen mereen uimaan (Atlanti on kylmää). Muurin päällä istuskellaan kahvikuppien ja kylmien juomien kanssa. Rantafutistakin pelataan.
Ai niin, muistitko jo syödä ne eväät?
Freiduría Las Flores, Plaza de Topete 4
Suunnitteletko matkaa Andalusiaan? Andalusian parhaat kaupungit, kohteet ja asiat löydät oppaastani, täältä.
Mistä saat Mallorcan parhaat makumuistot? Maistelemalla saaren omia antimia ja paikallisten pientuottajien herkkuja.
Ethän jätä ainakaan näitä makuja väliin:
1. Paikalliset appelsiinit – eli ne, joissa on kaupassakin vielä lehdet mukana – saattavat näyttää vähän surkeilta ja kurttuisilta, mutta ovat uskomattoman makeita. Niistä puristettu mehu on huippuhyvää. Sitä saat kahviloista ja kuppiloista ympäri saaren, mutta C-vitamiinipallot ja tuoremehu ovat oiva tekosyy poiketa vuoristoon, Sóllerin ympäristöön.
Seutua kutsutaan Appelsiinilaaksoksi, sillä vuorten suojaama tienoo on tavallista sateisempaa ja sitrushedelmien viljelyllä on siellä pitkät perinteet. Appelsiineja kasvatetaan seudulla montaa sorttia, joten satoa saadaan ympäri vuoden.
Nautiskele mehu Sóllerin pääaukiolla, plataanipuiden varjossa. Jos on lauantaiaamupäivä, voit ostaa aukiolle levittäytyneeltä torilta appelsiinimarmeladia tai -hunajaa. Lisää teemaan sopivia ostoksia, ja monia muita saaren gourmet-tuotteita, löydät Fet a Sóller -kaupasta.
Fet a Sóller, C. Romaguera 12.
2. Appelsiinipuut tuoksuvat myös Ca’n Detin tiluksilla, mutta maatilavierailun syy on ihan toinen: oliiviöljy. Sitä on tilalla puristettu satoja vuosia. Työ tehdään yhä tunnollisesti entisaikojen tapaan. Puristamokivi on sukupolvien takaa ja muutkin koneet ovat miltei antiikkia, ajalta jolloin tilalle saatiin sähköt.
Sóllerin öljy on keltaista eikä vihreää, johtuen saaren tyyppilisestä oliivilajista ja siitä, että ne puristetaan vasta pikimustina, selvittää tilan isäntä Bartolomeu.
Tilavierailusta kannattaa sopia etukäteen. Ca’n Detin ja muiden saaren pientuottajien oliiviöljyä voit ostaa kauniissa pulloissa monista saaren gourmet-puodeista.
Ca’n Det, C. Ozanas 8, Sóller, puh. +34 971 630 303.
3. Kellarin hämärässä tuoksuu ummehtuneelta – ja joltain muultakin: muhkuraisilta makkarapötkylöiltä, jotka roikkuvat katossa naruista. Ne ovat ohuen homekerroksen peitossa.
”Home kuuluu asiaan”, vakuuttaa perheyrityksenä toimivan La Luna -makkaratehtaan toinen omistaja, Bartolomeu Frau i Oliver. Mies pyyhkäisee yhden pötkylän puhtaaksi, repii kuorta sivuun ja leikkaa oranssinpunaisia viipaleita maistiaisiksi.
Se on sobrasadaa, sianlihasta, pikantista paprikajauheesta ja muista mausteista tehtyä tujun makuista raakamakkaraa, mallorcalaisten ja muidenkin Baleaarien saarilla asuvien suuren suurta herkkua. Makkaraa pilkotaan moneen ruokaa ja leivonnaisten täytteeksi, mutta useimmiten sitä levitetään leivälle sellaisenaan. ”Kaikille sobrasada ei maistu, koska se on raakaa lihaa”, Tomeu muistuttaa. Jos sinäkin kuulut tähän joukkoon, kokeile makkaraa pannulla paistettuna ja vasta sen jälkeen leivälle levitettynä. Onhan se sittenkin aika hyvää?
Sobrasadaa myydään saaren ruokakaupoissa, kauppahalleissa ja toreilla. Leipomot käyttävät sitä pasteijoihin ja muihin leivonnaisiin, ja baareista saat sobrasada-leipiä.
La Luna, Avenida de Asturias 4A, Sóller, puh +34 971 630 168, www.la-luna.es
4. Oletko jo testaillut mallorcalaisia viinejä? Niiden tuotanto kukoisti saarella vuosisatojen ajan, kunnes viinitäi tuhosi köynnökset 1800-luvun lopulla. Nyt elinkeino elää uutta buumia.
”Appelsiinien ja mantelinviljelyllä on vaikea enää elää, ja viininviljelystä on tullut hyvä vaihtoehto”, kertoo Bodega Biniagualissa työskentelevä Charlotte.
Tila sijaitsee saaren keskitasangolla, Binissalemin kylän lähettyvillä. Samalla seudulla on parikymmentä muutakin viinitilaa, ja toinen mokoma löytyy idempää. Valtaosa tiloista on pieniä, ja suurin osa juomasta siemaillaankin saaren ravintoloissa ja hotelleissa, tai myydään matkailijoille.
Bodega Biniagualiin kannattaa poiketa, vaikkei siellä varsinaisia tutustumiskierroksia järjestetäkään. Ympäristö on kaunista maaseutua lammaslaitumineen, sitrus-, mateli- ja oliivipuineen sekä viiniköynnöksineen. Tilan vanhat, kunnostetut rakennukset ja kappeli sekä istutukset muodostavat soman kylämiljöön.
”Kesällä tänne tullaan ottamaan paljon hääkuvia”, Charlotte vinkkaa.
Bodegasta voit ostaa tilan puna-, valko- ja roséviiniä sekä oliiviöljyä. Ota yhteyttä etukäteen ja kerro tulostasi.
Ap. Correos 5, Binissalem, puh +34 678 079 148, www.bodegabiniagual.com
Luettelon monista muista viinitiloista löydät täältä: www.bodegasmallorca.com
Kurkkaa tänne, jos viiniretket kiinnostavat: www.mallorcawinetours.com
Mitä muuta Mallorcalla kannattaa tehdä kuin herkutella? Täältä löydät saaren 10 parasta nähtävyyttä ja asiaa.
Joko tiedät, mikä mallorcalainen kylä on liki pakko nähdä? Se selviää täältä: Mallorcan söötein kylä.
Auringossa kimaltava Adrianmeri. Merestä kohoavat jyrkät vuoret. Ja niiden väliin pusertautuneet vanhat kaupungit- ja kylämiljööt. Sellainen on Kotorinlahti – maisemamatkailijan herkkupala.
Mikä Kotorinlahti?
Neljästä merenlahdesta muodostuva, vuonomainen luonnonsatama on Montenegron kauneinta seutua.
Lahdet yhdistyvät toisiinsa salmilla ja niiden laidoilla kohoavat jyrkät, jylhät vuoret. Joka suunnassa.
Vuorten ja meren välissä ei ole paljoakaan tilaa. Juuri sen verran, että kaistaleelle mahtuu pikkukaupunkeja, kyliä ja rantahuviloita sekä kapea, merta nuoleva autotie. Kunnon hiekkarantoja ei juuri ole, mutta kesällä uimaan mennään kaikkialta: rantakiviltä, laitureilta ja betonitasanteilta.
Idyllistä ja rentoa? Sitäpä juuri.
Mitä erikoista?
Täyden kympin maisemat: Auringon kultaama Adrianmeri. Merestä kasvavat vuoret, niiden alarinteillä kasvavat sypressit ja rantakatuja varjostavat palmut. Vanhat kaupunki- ja kylämiljööt, joista somin – Kotorin vanhakaupunki – on vetäytynyt lahden perukoille, eli juuri sinne, missä vuoret kohoavat kaikista jylhimpinä.
Kissojen rakastamille Kotorin mukulakivikujille pääset vain jalan. Muurien rajaama alue on sokkeloinen, mutta sen verran pieni, ettet tarvitse karttaa, etkä suuntavaistoakaan. Kirkkoaukioita kahviloineen ja ravintoloineen on kaikkialla.
Puotejakin on, mutta lähinnä tunnelmaa tuomassa. Parhaat ostokset teet ehkä antiikkikaupassa, tai sitten kukka- ja ruokatorilla muurien ulkopuolella, sataman puolella. Ilmakuivatut kinkut, juustot ja oliivit tuoksuvat kilpaa ja yhtä aikaa. Hedelmät (kuten viikunat ja aprikoosit) ovat niin kypsiä ja makeita, että ne tekee mieli popsia siltä seisomalta.
Päiväsaikaan kujilla on hälyä, mutta ilta on ihan toista. Päiväturistit ovat poissa, kynttilät on sytytetty ravintoloiden ruutuliinojen päälle ja vuorenrinteellä, heti kaupungin selän takana, erottuvat valaistut linnoitusmuurit. Aika romanttista.
Hempeily unohtuu aamulla, kun linnoitukselle pitää kivuta, pitkin (liki) loputtomia portaita. Uuurastus toki kannattaa, koska ylhäältä on hyvät näköalat. Tosin vielä anteliaampi panoraama avautuu autotieltä, joka kiemurtaa ylös pitkin vuoren kuvetta. Mutta kaikista paras maisemien ihailupaikka on samaisen autotien varrella sijaitseva Nevjesta Jadrana -ravintola. Sen terassilta näet kaiken, lahden yli avomerelle saakka.
Nevjesta Jadrana, Zanjev Do, Njeguši.
Poikkea vielä tänne:
Kukapa ei tahtoisi matkamuistoksi muutamaa nättiä valokuvaa? Niitä saat helpoiten Perastista. Merenrantakylä on pieni ja näyttävä: kirkkoja on rakenneltu parikymmentä ja hyväkuntoisia barokkipalatsejakin lienee yhtä monta. Monet palatsit ovat huviloita, joiden edustoilla nautitaan elämästä, kesästä ja lomasta – auringosta, merestä, kylmistä juomista ja jäätelöstä.
Saat uuden kuvakulman Perastiin, kun hyppäät rantakadun kupeesta taksiveneeseen. Se vie parissa minuutissa lähisaarelle, hädin tuskin meren ylle nousevalle kivetylle tasanteelle. Siellä on sinikupolinen kirkko, joka on koristettu sisältä kauttaaltaan maalauksilla.
Pst. Sille pienemmälle saarelle – sypressien varjostamalle benediktiiniläisluostarille – on pääsy vain papilla perheineen.
Mitä plussaa:
Tivatin kaupungin satama, Porto Montenegro. Kotorinlahden rannalla on nimittäin sellainenkin kolkka, mikä ei ole vanhaa ja perinteistä vaan upouutta ja trendikästä. Porto Montenegro on luksusveneiden satama-alue ja sen ympärille tehty glamour-kylä, jossa myös asutaan.
Mitä siellä voi tehdä? Shoppailla veneitä, tyylikkäitä bikineitä ja muita kesähepeneitä. Voit istua rantakahviloissa ja -ravintoloissa ja katsella sivusilmällä tyylikkäitä ihmisiä. Mutta ellet mitään muuta keksi, niin ihaile ainakin vastavahattuja mega- ja superjahteja, jotka kokonsa puolesta voisivat olla valtameriristeilijöitä, mutta eivät ne ole.
MISSÄ: Montenegro sijaitsee Balkanin niemimaalla, Adrianmeren rannalla, Kroatian eteläpuolella. Kotorinlahti levittyy maan pohjoisrannikolla.
MITEN: Montenegroon pääset helpoiten lentämällä Kroatian puolelle Dubrovnikiin, ja vuokraamalla lentokentältä auton. Lentokentältä on Montenegroon alle 20 kilometriä ja rajan ylitys on sujuvaa.
Montenegron pittoreskein paikka on kuitenkin pieni Sveti Stefanin saari. Lue siitä lisää täältä: Montenegroon, kultaseni.
Kun haluat tyhjentää ajatuksesi, suuntaa Gotlannin pienelle sisarsaarelle. Siellä odottavat pörröiset lampaat, kauniit rantamiljööt ja hiljaisuus.
Mikä Fårö?
Gotlannin pääsaaren kupeessa oleva pieni naapurisaari, jossa on hidas rytmi – vieläkin hitaampi kuin muualla Gotlannissa. Siellä lumoavat käkkärämännyt, valkoisiksi rapatut maatalot ja tummanharmaat, pörröturkkiset lampaat. Asukkaita on vain reilut 500, mutta sitäkin enemmän kohtaat tyhjää luontomaisemaa, aaltojen kohinaa ja rauhaa.
Talvella et välttämättä näe ristin sielua – mikä sinänsä on kiehtovaa, mutta kaikki paikat ovat kiinni. Fårö on suven saari. Oikein kauniina kesäpäivänä rauha voi olla hetkellisesti mennyttä, ainakin lossisatamassa ja Sudersandin pehmoisella, valkoisella hietikolla. Mutta tuulisena, pilvisenä päivänä rannallaolijat (mikäli heitä on) piiloutuvat dyynien muodostamiin kuoppiin, tai heinikon taakse, tuulelta suojaan – juuri sillä tavalla, ettei ketään näy missään.
Mitä erikoista?
Koko saari, mutta erityisesti lounaisrannikko. Ota suunnaksesi Langhammar, Gamla hamn ja Digerhuvud, kun tahdot nähdä hienoimmat ja kuvauksellisimmat raukit. Ne ovat meren ja tuulen veistämiä kivipaaseja, muinaisten koralliriuttojen jäänteitä, joista koko Gotlannin rannikko on kuuluisa. Siellä ne törröttävät, kivikkorannoilla ja rantamatalikoissa, kirkkaan meren saartamina, jossa levä hulmuaa kuin merenneidon hiukset.
Ellei mielesi ole vielä tarpeeksi tyyni, ryhdy hypistelemään pitkien kivikkorantojen aarteita – pieniä lituskaisia kiviä, joiden pinnalta voi löytyä kauan sitten eläneiden pieneläinten fossiileja. Se jos mikä on kärsivällisyyttä vaativaa ja mielen tyhjentävää puuhaa.
Miten kalastajien puumökit voivat näyttää niin somilta? Niitäkin rannikolta nimittäin löytyy, tiiviinä ryppäänä keskellä avaraa rantamaisemaa. Ne ovat varasto- ja taukotupia, joiden ikkunoita koristavat kynttilät, myrskylyhdyt ja puunkarahkat. Niiden ympärillä tuoksuu tervalle. Ja Itämerelle.
Poikkea vielä tänne:
Fårö on myös omituinen paikka. Ellet usko, piipahda Kutens Bensiin. Joskus kauan sitten, kun kesä-creperie avattiin pellon pieleen, sitä kirottiin: ”Mokoma maiseman pilaaja”. Ja sitähän se tavallaan onkin: huomiota herättävä romupiha, jossa on puhki ruostuneita jääkaappeja, autonraatoja ja -osia, bensapumppuja... Sisällä kahvilassa on rikkinäinen jukebox ja seiniä koristavat autojen rekisterilaatat. Inspiraatiota on haettu takavuosien Amerikasta.
Toisaalta, nykyään kukaan asioista perillä oleva ei todellakaan miellä paikkaa rumaksi. Se on legenda jo eläessään. Niin paikalliset ainakin väittävät ja pakkohan heitä on uskoa.
Rockhenkinen lettupaikka on nimittäin myös klubi, jossa bändit käyvät soittelemassa, toisinaan isommatkin tekijät. Mutta muutoin se on rennon huoleton, lapsiperheitä ja kaikkia muita letunhimoisia houkutteleva miljöö, jossa pikkuihmiset saavat juoksennella pihamaalla ja muutkin ottaa ihan rennosti. Entäpä ne räiskäleet? Niitä saa sekä suolaisilla täytteillä että hillon ja kermavaahdon kera.
Broskogs 1156
Mitä plussaa:
Fårö on leffojen kulissa. Saaren ylivoimaisesti tunnetuin asukas on ollut Ingmar Bergman. Hän työskenteli ja eli Fåröllä 40 vuoden ajan, ja filmasi saarelle monia elokuvia. Voit käydä tutustumassa hänen elämäntyöhönsä kirkon liepeillä olevassa Bergmancenterissä.
Onpa vielä toinenkin plussa:
Fårö on loistopaikka eväsretkeillä. Ensin kannattaa poiketa Sylvis Döttrar Hembageri -leipomokahvilaan. Sieltä saat saaren parhaat pullat, piiraat ja muut leivonnaiset. Niin ja leivät; tummat limput ja kokojyväleivät, joissa on pähkinöitä, vadelmia, chiliä ja siemeniä.
Suuntaa saaliin kanssa jollekin yllä mainituista rannoista, tai sitten majakalle, Fårön kauimmaiseen päähän. Harmi kyllä, aivan majakan juurelle ei pääse, mutta jo sen siluetti tuo ympäristöön omanlaistaan tunnelmaa. Lisää fiilistä tuo valkoisia rantakiviä möyhentävä aallokko. Istu alas ja nauti.
Fårö Sudergarda 1562
Huom! Kaikki ym. paikat ovat auki vain kesäisin, varmimmin kesä-elokuussa.
MISSÄ: Ruotsissa, Gotlannin pääsaaren koillispuolella.
MITEN: Visbystä on 60 km matkaa Fårösundiin, josta lähtee lossi kapean salmen poikki Fårön saarelle. Matka kestää vajaat 10 minuuttia. Lossi on ilmainen ja niitä kulkee noin puolen tunnin välein, ruuhka-aikoina useamminkin. Keskikesällä jonot voivat olla pitkiä, jopa parin tunnin mittaisia.
Gotlantiin on kesällä suoria lentoja Helsingistä, muulloin on koukattava Tukholman kautta. Tukholmasta voi jatkaa matkaa myös bussilla Nynäshamniin ja sieltä autolautalla Gotlantiin. Lauttoja kulkee myös Oskarshamnista ja kesäisin Västervikistä. www.destinationgotland.se
LUE LISÄÄ: www.gotland.info
Gotlannin pääkaupunki Visbykin on aika namu; katso vaikka täältä.
Jos haluat lähellesi sekä vuoret, meren että kauniin, vanhan kylämiljöön, mene kipin kapin Tramuntana-vuoristossa sijaitsevaan Deiàan.
Miksi Deià?
Tramuntana-vuoriston poimuihin piiloutunut kylä on kuin elävä maisemakortti. Nougatinväristen talojen ympärillä kumpuilevat amfiteatterin tapaan kaartuvat vuoret. Kotien pihamaita koristavat vanhat hedelmäpuut, ja rinteitä sypressit, männyt ja oliivipuut. Taaemmalla kurkistelee Välimeri. Asukkaita on vajaa tuhat, hotelleja vain kourallinen ja parkkitilaa vähän – eli Deià on loistopaikka, jos haluat oleilla ihan rauhassa.
Toimintaa löydät varmimmin pikkuruisen kaupan luota, jonne paikkakuntalaiset pysähtyvät turinoimaan leipäostosten lomassa.
Mitä erikoista?
”Hieno valo”, on vastauksena, jos asiaa tiedustelee joltakin taiteilijalta – heitä asuu Deiassa ja lähiseudulla paljon, joitakin kymmeniä. Monet ovat muuttaneet ulkomailta, vuosia tai vuosikymmeniä sitten, jolloin muut eivät vielä ymmärtäneet kylän hienouden päälle. Kuuluisin ex-asukki lienee englantilainen kirjailija-runoilija Robert Graves (1895–1985), jonka hauta on kirkon kupeessa, kylän keskellä, monen muun leposijan kanssa.
Luovista ihmisistä kielivät myös kotien kylkeen tehdyt vaatimattomat ateljeet ja työpajat. Niissä tehdään ja myydään maalauksia, koruja ja keramiikkaa.
Voit piipahtaa taidevisiitille myös hotelliksi muutettuun maalaiskartanoon; näyttely La Residencian pikkugalleriassa vaihtuu parin viikon välein.
Mitä plussaa?
Meren ranta. Pääset kalliorinteiden suojaamaan Cala de Deiàn pikkupoukamaan jyrkkää polkua pitkin kävellen, tai autolla kiharaista tietä pitkin. Pieni, kirkasvetinen kivikkoranta on suloinen uimapaikka, jossa tuoksuu männyiltä (sekä rantaan ajautuneilta vesikasveilta, jos satut paikalle ennen kevättä, jolloin luonnonranta siivotaan). Täältä et löydä ruuhkia, hälyä ja melua, vaan muutaman kesämökin, veneitä ja kelpo kalaravintolan, Ca’s Patró Marchin (joka vetää henkeä talven yli).
MISSÄ? Espanjassa, Baleaarien saaristossa, Mallorcan saarella – sen länsiosaa hallitsevan Tramuntana-vuoriston keskivaiheilla.
MITEN? Vuokraa auto lentokentältä, josta on Deiàan 35 km. Tai hurauta taksilla, tai mene bussilla Palmasta (ei talviaikaan), www.tib.org
MILLOIN? Milloin vaan, mutta mukavinta on keväällä ja syksyllä. Keskikesällä (heinä-elokuussa) saarella voi olla tungosta miltei missä vaan.
LUE LISÄÄ: www.illesbalears.es
Mitä Mallorcalla kannattaa ainakin tehdä ja nähdä? Kokosin 10 parasta asiaa - löydät ne täältä.
Poikkeaisitko myös naapurisaarelle Menorcalle? Sen parhaista asioista voit lukea täältä, ja salaisista pikkurannoista täältä: Minä & Välimeri – eikä ketään muita
Indonesialaisesta kukkulakaupungista löydät torahampaisia noitia, demonien lepyttelylahjoja ja riisipeltoja vartioivan tulivuoren.
Balin sisäosien kukkuloilla lymyävä Ubud on balilaisen perinnekulttuurin napa, taiteilijoiden ja käsityöläisten keskittymä, jossa on arkisesta elämäntohinasta ja matkailijoista huolimatta rauhallista ja kiireetöntä.
Kaupungissa on tyylikkäitä puoteja ja putiikkeja, joissa myydään paikallisia sisustustavaroita, tekstiileitä, taidetta, puuveistoksia ja muita käsitöitä. Siellä on myös loputtomasti kivoja ravintoloita ja kahviloita, joissa oleskellaan keskellä puutarhaa, riisipellon kupeessa tai vaaleanpunaisten lootuskukkien täyttämien vesialtaiden vierellä. Mutta ei sinne pelkästään niiden vuoksi kannata mennä.
Koskettavinta on omintakeinen ilmapiiri, henkisyyden ja mystisyyden sekoitus, jossa on hyvä olla, ja jonka tavoitat pienistä hetkistä ja asioista:
Uppoudu mytologioihin yötaivaan alla
Rumpujen kumahtelu tuntuu sisuskaluissa asti. Jyminää pehmentävät ksylofonia muistuttavien gangsa-soittimien heleät soinnit.
Tanssijattaret liikehtivät lavalla sensuellisti värikkäissä asuissaan ja näyttävissä päähineissään. Naisten ympärillä koikkelehtivat pitkiin tekokynsiin ja ilmeikkäisiin naamareihin sonnustautuneet miekkoset, jotka havittelet itselleen neidoista kauneinta.
Välillä estradin valtaavat eläimiksi ja metsästäjiksi pukeutuneet esiintyjät, välillä pelottava, torahampainen noita.
Tanssia, musiikkia ja mytologioita yhdistelevä balilainen teatteriesitys on viihdyttävää seurattavaa. Niitä on Ubudissa joka ilta, useissa paikoissa. Parhaimmillaan se on mustan yötaivaan alla metsän reunassa, jossa ympäristön hiljaisuuden särkee vain kaskaiden voimakas siritys.
Seuraile seremonioita ja rituaaleja
Varo vähän mihin astut – ettet erehdy tallaamaan pieniä palmunlehvistä punottuja tuokkosia, joita on kauppojen edustoilla, jalkakäytävillä ja autoteillä. Kupposiin on aseteltu kukkien terälehtiä ja riisinjyviä, pala hedelmää, paperikaramelli, suolakeksi tai kolikko. Niillä lepytetään paholaisia. Jumalten lahjat on nostettu pöydille, katualttareille ja muurien päälle. Niitä on kaikkialla.
Ubud on täynnä temppeleitä, pyhättöjä ja pieniä katualttareita. Arkeakin säestävät rituaalit ja seremoniat, joita kannattaa pysähtyä katselemaan.
Yksi eloisimmista paikoista, varsinkin aamusella, on ruoka- ja käsityötorin vierellä ydinkeskustassa sijaitseva vaatimaton ulkoilmatemppeli. Pitkiin sarong-hameisiin pukeutuneet naiset tulevat paikalle tarjottimineen ja koreineen. He laskevat taiteelliset tuomisensa kivipatsaiden eteen, pirskottavat päälle pyhää vettä, sytyttävät keskelle suitsuketikun palamaan ja löyhyttelevät ilmaa, jotta savut nousevat jumalille asti.
Käyskentele riisivainioilla
Herää aikaisin, ainakin kerran. Lähde kävelylle riisipeltojen vierelle ennen päivän kuumuutta, jolloin aurinko on vasta häivähdys palmujen takana. Vaikka Ubudin keskustaan olisi vain muutaman sadan metrin matka, rauha on taattu. Vastaan tulee lapsia matkalla kouluun. Ja ankkaparvi, joka taapertaa veden seassa vihannoivien viljelmien keskellä, mutaista polkua pitkin – ensin yhteen suuntaa, sitten toiseen ja lopulta kumminkin siihen ensimmäiseen suuntaan.
Päivän ensimmäiset suitsukkeet sauhuavat peltotilkkujen reunaan pystytetyistä alttareista. Usva kieppuu ympärillä. Maagisimmalta näyttää sillä hetkellä, jolloin usva hälvenee ja horisonttiin ilmestyy Gunung Agungin majesteettinen hahmo. Yli kolmeen kilometriin venyvä toimiva tulivuori on Balin korkein kohta ja pyhimmistä pyhin paikka.
PS. Ubudin ympäristössäkin on paljon hienoa nähtävää. Niistä voit lukea täältä.
PS. Ubudissa on ihanaakin ihanampia hotelleja. Yhden vihreän paratiisin löydät täältä.
MISSÄ: Indonesiassa Balin saaren keskiosissa, noin tunnin automatkan päässä saaren eteläosan rantakohteista ja kansainvälisestä lentokentästä.
MITEN: Suomesta ei ole suoria lentoja Balille. Hyviä välietappeja ovat esimerkiksi Bangkok, Hongkong ja Singapore.
MILLOIN: Kuiva kausi, ja vilkkain matkailusesonki, on huhti–syyskuussa. Lomailla voi aivan hyvin myös sadekauden aikaan, jolloin hotellihinnat ovat huokeimmillaan.
RANTAILUA: Hengaile Ubudin lisäksi rannoilla. Saaren eteläosissa ovat surfaajien ja bilettäjien mekka Kuta, rauhallisempi Seminyak ja isojen hotellien vieressä sijaitseva, muusta tohinasta syrjässä oleva Nusa Dua. Pohjois-Balin Lovinassa vietät etelää rennomman, rauhallisemman ja huokeamman rantaloman.
Atacaman autiomaan äärettömiä lakeuksia peittävät suolakiteet ovat kuin pakkaslunta. Yli neljän kilometrin korkeudella lymyävät ikituulen pieksemät, ruosteenpunaiset ja sinapinkeltaiset vuoristojärvet sekä flamingojen satapäiset parvet.
Välillä luulet laskeutuneesi Pohjois-Chilen sijasta kuun pinnalle, tai Marsiin – paikoin maankamaraa muovaavat pelkät terävät poimut ja kauan sitten kuivuneiden vesivirtojen uurteet, joissa ei kasva heinänkorsikaan.
Atacamassa näet sinistäkin sinisemmän taivaan ja koet maisemien äärettömän, levollisen tyhjyyden.
Siellä maankuori hönkii vulkaanisia kaasuja ja geysirien tulikuumia vesiä. Siellä tulivuoret pukeutuvat iltaisin vaaleanpunaisiin ja violetteihin asuihin, kasvit ovat pieniä ja piikikkäitä, mutta dyynit silkinpehmeitä.
Atacamassa on rutikuivaa ja karua, mutta niin epätodellisen kaunista, että sattuu.
Käännä selkä modernille metropolille ja astu arabialaiseen tunnelmaan.
Dubain vanha keskusta levittyy kapean merenlahden, Dubai Creekin, molemmilla puolilla. Sieltä löydät kaupungin parhaat soukit, historialliset korttelit ja viihtyisät ulkoilmakuppilat.
1. Testaa venetaksia
Yleensä Dubaissa liikutaan taksilla ja metrolla, mutta Dubai Creekin poikki pääset veneellä. Vaatimattomat abra-puuveneet kyyditsevät ihmisiä kapean merenlahden yli rannalta toiselle, muutamassa minuutissa, pikkurahalla.
Kyydistä saat katsella värikkäästi maalattuja tavarankuljetusaluksia, jotka näyttävät ikivanhoilta. Joidenkin nokka osoittaa avomerelle, toiset vievät kuormaansa läheisille basaareille eli soukeille myytäväksi. Veneiden kansilla on pressuilla peitettyjä muhkuraisia lastivuoria ja naruvirityksiä, joissa pyykit lepattavat tuulenvireessä.
2. Samoile maustesoukissa
Pääset taksiveneellä Bur Dubain kaupunginosasta Deiraan. Alue on vanhaa kauppakeskustaa, jossa sijaitsevat yhä perinteisimmät soukit; omansa on muun muassa parfyymeille, elektroniikalle, arkisille käyttötavaroille ja elintarvikkeille.
Tunnelmallisin on maustetori, Spice souk, jonka katetuilla kujilla on ikihämärä. Ahtaat väylät ovat täynnä pikkuruisia puoteja, jotka on vuorattu pusseilla ja purkeilla lattiasta kattoon. Ulkosalla tuoksuvat irtomausteet ja -teet, lääkeyrtit ja pähkinät sekä suitsuketarpeet laareissaan ja säkeissään.
”Tämä on minttua, tämä timjamia, ja tässä on sahramia”, muuan kauppias osoittelee. On kuivattuja ruusuja, kanelia ja vaniljaa. ”Katso, katso, ei tarvitse ostaa”, myyjät houkuttelevat, mutta eivät kovin tarmokkaasti.
Myöhään iltapäivällä souk on raukeimmillaan. Joku vetää hirsiä korokkeelle levitetyn maton päällä, liina vedettynä pään peitoksi. Erään puodin lattialla syödään myöhäistä lounasta. Miehet pelaavat korttia keskellä katua.
Iltapäivä onkin otollinen hetki pyöriä soukissa, jos haluat vain katsella rauhassa ympärillesi. Shoppailu kannattaa ajoittaa myöhemmäksi, jolloin kaikki kojut ovat reilusti auki.
Souk sijaitsee Baniyas-, Al Ras- ja Al Abra -teiden välissä. Lähin metropysäkki on Al Ras.
3. Hamstraa kultaa
Kun astelet kivenheiton päähän maustesoukista, alkaa silmissä vilistä kulta. Sitä on tonneittain. Katetun kävelykadun varrella ja siitä erkanevilla kujilla on vieri vieressä kymmeniä, ehkä satoja korukauppoja, joiden näyteikkunat on täytetty kultaisilla korvakoruilla, sormuksilla, rannerenkailla ja käädyillä. Prameaa ja hillittyä, kaikkea löytyy.
Valtava, kimalteleva souk on liki pakollinen nähtävyys. Se on Dubain kuuluisimpia ja suosituimpia ostospaikkoja. Korujen laatu on tarkkaan valvottua, hinta-laatusuhde on kohdillaan ja valikoimat ovat loputtomat. Väkeä riittää etenkin iltaisin ja kauppa käy, sillä varsinkin Arabimaissa ja Intiassa kultakoruja arvostetaan suuresti, niin rakkauden osoituksina kuin myötäjäisinä. Varaudu tinkaamaan – ja maksamaan korkeintaan noin 75 % ilmoitetusta lähtöhinnasta.
Souk sijaitsee Sikkat Al Khail -kadun ympärillä, lähin metropysäkki on Al Ras.
4. Hengaile Al Bastakiyassa / Al Fahidin historiallisella alueella
Heti Dubai Creekin eteläpuolella levittyvä Bastakiya-kortteli on kuin huolella restauroitu perinnekylä mataline, hiekanvärisine taloineen. Niissä on koristeellisia puuovia, neliskanttisia torneja ja suuria sisäpihoja. Kapeat, sokkeloiset kujat on suljettu autoilta.
Vauras asuinalue rakennettiin satakunta vuotta sitten, jolloin Dubai oli lähinnä kauppiaiden ja helmenkalastajien asuttama pieni satamapaikkakunta. Nyt se on rauhallinen paikka kuljeskella ja aistia edes hitusen metropolin historiaa.
Kurkistele sisään avonaisista ovista ja porteista. Monet vanhat kauppiastalot on nimittäin muutettu taidegallerioiksi, puodeiksi ja ravintoloiksi, onpa pari aistikasta putiikkihotelliakin.
Yksi ovista vie XVA Galleryyn. Monitoimitilassa on 13 huoneen taidehotelli, tyylikäs pikkukauppa ja Lähi-idän nykytaiteelle omistautuneita huoneita. Ehkä parasta on silti sisäpihalla oleva ravintola-kahvila, josta saa keittoja, salaatteja ja muita kasvisruokia – tai cappuccinoa ja juustokakkua.
Jos nautiskelet mieluummin arabialaista kahvia, teetä ja herkkuja, suuntaa Arabian Tea House kahvila-ravintolaan ja sen viihtyisälle patiolle.
5. Syö ulkona meren äärellä
Kun haluat ruokaillessasi seurata merenlahden veneliikennettä, mikään ei voita Bayt Al Wakeel -ravintolaa. Se on vähän piilossa Bur Dubain soukin takana, mutta niin suosittu, että saatat joutua jonottamaan tovin pöytää. Odottelu kannattaa, sillä merenelävät ja arabialaiset ruuat ovat herkullisia.
Alkoholia ei tarjoilla, mikä ei haittaa, koska lemon with mint – tuoreista sitruunoista ja mintunlehdistä, vedestä ja sokerista tehty myrkynvihreä juoma – on paljon raikkaampaa ja helteessä virkistävämpää.
Illalliselle kannattaa mennä lahden toiselle puolelle, rantakadun loppupäähän, Kan Zamaniin. Ravintolan pöydistä voit katsella ohi lipuvia, kirkkain värivalonauhoin koristeltuja risteilyveneitä, tai kaukana niiden takana tuikkivia pilvenpiirtäjien valoja.
Täälläkin on tarjolla mintulle, persiljalle ja sitruunalle tuoksuvia salaatteja, kikherneistä ja pähkinöistä jauhettuja tahnoja, grillattua kanaa, kofta-lihapullia, falafel-pyöryköitä...
Ilmassa kieppuvat makeat omenantuoksut paljastavat, että naapuripöydässä on jo syöty, ja siirrytty vesipiippujen poltteluun.
Bayt Al Wakeel, Souk Al Kabeer.
Kan Zaman, Heritage Village, Al-Shindagha Road, www.alkoufa.com
Ps. Dubai on myös modernia luksusta, superlatiiveja ja visionäärien rohkeita unelmia. Lue lisää täältä.
Idyllisiä rantakyliä, joiden venesatamia reunustavat tummapuiset kalastusmökit. Hienoja hiekkarantoja, uuteen käyttöön otettuja kalkkikivilouhoksia ja paljon muuta mukavaa. Vuokraa auto tai fillari ja kierrä saaren kivoimmat paikat.
1. Parhaat kahvit & leivonnaiset: Leva Kungslador
Kun tänne päädyt, et halua pois lähteäkään. Kodikas leipomo, kahvila ja ravintola on erikoistunut lähiruokaan ja luomuun, mutta ei siinä kaikki: viihtyisää pihamaata reunustavat navetat ja ladot, joissa myydään sisustustavaraa, keramiikkaa ja luomutuotteita. Poikkea lounasbuffetille, sunnuntaibrunssille tai kahville ja uunilämpimälle marjapiirakalle. Kesällä voit kahvitella isolla pihamaalla – ja sadesäällä vaikka kasvihuoneessa, peltipurkeissa kasvavien pelargonioiden ja eriparituolien keskellä.
Toftavägen 20
2. Trendikkäin ja hienoin ranta: Tofta strand
Kun ajelet Visbystä rantatietä etelään, tulee vastaan Tofta strand, saaren monista rannoista kuuluisin. Se on hieno, kaunis luonnonbiitsi. On heinittyneitä dyynejä ja paksulti hienonhienoa hiekkaa – tosin myös aika kylmää vettä: edes heinäkuussa lämpötila ei yllä juuri 18 astetta korkeammalle. Rannalla on kioski-kahvila, mutta monet paikalliset tulevat eväiden kanssa. Kesän trendikkäin ruokapaikka on tyylikäs Tofta Beach Club. Siellä syödään katkarapuja ja ravioli-rucolasalaattia sekä siemaillaan viileää roseeta.
3. Hienoin uimapaikka: Blå Lagonen
Gotlannin erikoisuutena ovat vanhat, vedellä täyttyneet kalkkikivilouhokset – mainiot uimapaikat. Suosituin on saaren pohjoisosassa sijaitseva, männikön kätkemä Blå Lagonen. Se näyttää lammelta tai pieneltä järveltä. Vesi välkehtii kuitenkin sinivihreänä ja poikkeuksellisen kirkkaana, sillä pohja on vaaleanharmaata kiveä eikä vedessä ole kasveja. Vesi syvenee nopeasti, mutta kylpy tuntuu paljon merta lämpimämmältä. Ota eväät mukaan, niin muutkin tekevät.
4. Erikoisin miljöö: Fabriken Furillen
Saaren koillisosassa, eristäytyneellä ja karunkauniilla Furillen-niemekkeellä majailee vain muutama huvila sekä Fabriken Furillen, Gotlannin persoonallisin hotellimiljöö. Kauniisti maisemoidussa pienhotellissa saa yöpyä tasokkaissa, skandinaavisen pelkistetyissä huoneissa, mutta piipahda tänne muustakin syystä – ihmettelemään omalaatuista maisemaa. Syrjäisen rantahotellin mailla kohoavat valtavat kalkkikivivuoret ja kaivauksiin tarvitut, hylätyt rakennelmat. Kummallista miljöötä on hyödynnetty moniin muoti- ja mainoskuvauksiin. Jos hiukoo, hotellin ravintolasta saat sesongin lähiruokaa – osa tuotteista tulee omalta maatilalta. Kesällä on auki myös kahvila.
5. Mukavin lounaspaikka (säällä kuin säällä): Katthammarsviks Rökeri
Katthammarsvikin vanhan kalastajakylän pikkuruisessa satamassa, punaiseksi maalatussa puutalossa, lymyää 1940-luvulla avattu kalasavustamo, Katthammarsviks Rökeri. Sen tuotteita kiikutetaan saaren kauppoihin ja ravintoloihin sekä Tukholmaan asti. Savustettua kampelaa, lohta, siikaa ja monia muita kaloja saa myös ostaa paikan päältä mukaan. Mukavampi on herkutella niillä viereisessä ravintolassa. Kaupan päälle tulevat ikkunoiden takana avautuvat aavat merimaisemat.
6. Mukavin lounaspaikka (hyvällä säällä): Lickershamnin kalakioski
Hakeudu Lickershamnin rannalle, venelaitureiden vierelle, jossa on punamultamökkejä. Yksi mökeistä toimii kioskina, jossa myydään savustettua lohta ja kampelaa, makrillia ja siikaa. Osta lajitelma kalanpaloja sekä lisäksi perunasalaattia ja makeaa Gotlannin limppua, ja istahda läheiseen pöytään nautiskelemaan.
Gotlannissa on vielä kaksi ihan ylivoimaista kohdetta, joita et yllä olevasta listasta löydä. Kun klikkaat tästä linkistä, pääset supersuloiseen Visbyyn, ja tästä siirryt puolestaan ihanalle Fårölle.
Pujahda turkoosiin jääluolaan, kipua lumeen kaiverrettuja portaita ja tutki veden kaivertamia onkaloita. Fox Glacier Uudessa-Seelannissa on maailman helppopääsyisimpiä jäätiköitä – se levittyy sademetsän ja hiekkarantojen vieressä.
Aurinko porottaa korkealta ja hiki virtaa, vaikka ympärillä levittyy 13 kilometriä pitkä ikijäätikkö, Fox Glacier. Osa kulkijoista patikoi shortsit jaloissa.
Vaelluskenkiin kiinnitetyt jääpiikit pureutuvat rosoiseen, paikoin sohjoiseen jäänpintaan ja portaisiin, jotka on hakattu jyrkkiin seinämiin. Kulku ei ole kovin vaikeaa – liukastelu Suomen talvisilla jalkakäytävillä on monin verroin haastavampaa. Silti opasta tarvitaan. Hän haeskelee hakun kanssa turvallista reittiä, sillä tanner muuttuu kaiken aikaa.
Sulava vesi on kaivertanut maisemaan onkaloita, koloja ja syvänteitä. Köyden avulla saa laskeutua siniseen luolaan, jossa vesi tihkuu katosta niskaan.
Yläpuolella pörräävät helikopterit, jotka vievät matkailijoita muutaman kilometrin ylemmäs. Siellä jääonkalot ovat vielä suurempia ja kauniimpia.
Massiivista lumi- ja jääkenttää katsellessa ei hevin uskoisi, että ollaan vain kolmesataa metriä merenpinnan yläpuolella, vuorten reunustamassa laaksossa. Harvassa paikassa maapallolla pääsee näin helposti valtavien, ikuisten jäämassojen äärelle.
MISSÄ: Uuden-Seelannin Eteläsaarella, länsirannikolla.
TOTEUTA: Jäätikölle on vaarallista mennä ilman opasta. Patikkaretken hintaan kuuluvat varusteet: vaelluskengät, jääraudat ja kävelysauva, fleecetakkejakin lainataan. www.foxguides.co.nz
PLUSSAA: Samana päivän aikana voit kävellä myös hiekkarannoilla ja sademetsässä saniaispuiden katveessa, katsella pingviinejä ja Punakaikin kuvauksellisia pannukakkukallioita. Missä muualla kuin Uudessa-Seelannissa vastaava onnistuu?
LUE LISÄÄ: www.westcoast.co.nz www.newzealand.com
Suloisia kujia ja valkeita dyynejä. Designia, taidetta ja linna meren rannalla. Jos kuulostaa kivalta, lähde Tanskaan, pohjois-Själlantiin.
Ikkunalautojen aarteita
Söpö kuin satukirjan kylä. Sellainen on Helsingörin keskusta. Mukulakivikujia reunustavat kaikenväriset pikkutalot, eikä koskaan ole kahta samansävyistä rinnakkain. Ikkunalaudoille on nostettu lasipullot, posliinikissat, kukat ja kynttilät. Seinänvierustoja somistavat ruusupensaat ja kesäkukat.
Vanhimmat kodit ovat 1600-luvulta ja joka suuntaan vinksallaan, mutta silti hyvin pidettyjä; alue on suojeltua, eikä julkisivuja saa mennä muuttelemaan. Joka vuosi kaupunki palkitsee yhden poikkeuksellisen hyväkuntoisen talovanhuksen.
Pääkadulla ja paikoin sivukujillakin on kivoja putiikkeja ja kahviloita. Siispä lorvaile. Poikkeile teepuotiin, sisustuskauppaan ja antiikkipuotiin. Kurkistele sisäpihoille, joista voi löytyä ravintola tai taidegalleria.
Kuninkaiden ja haamujen linna
Söpöyden vastapainoksi on mahtava Kronborgin linna, sataman kupeessa Helsingörin edustalla. Muurien sisälle on upotettu puoli vuosituhatta historiaa. Tykeillä peloteltiin laivoja, jotka koettivat luistaa tullimaksuista purjehtiessaan ohi kapeasta Juutinrauman salmesta. Shakespeare sijoitti linnaan Hamletinsa ja näytelmää esitetään yhä linnanpihalla kesäaikaan.
Renenssassirakennelma on hieno monella tavalla. Kuninkaaallisiin huoneisiin ja saleihin tuovat eloa vanhat huonekalut ja esineet. Korea kappelikin löytyy. Synkeät maanalaiset käytävät vievät tiloihin, joissa joskus oleilivat vangit ja vihollisilta piilottelevat sotilaat hevosineen.
Muista myös linnanpihan ateljeemyymälät. Niissä on paikallisten taiteilijoiden, artesaanien ja muotoilijoiden koruja, keramiikkaa, vaatteita ja muuta mukavaa.
Autioita hiekkarantoja
Kun ajelet Helsingöristä puolisen tuntia Själlannin saaren pohjoisrannikolle Hornbækiin, löytyvät dyynit. Niiden juurelta alkaa pitkä valkea hiekkaranta, joka saattaa hyvinkin olla typötyhjä, lokkeja lukuun ottamatta. Merivesi on aina vilpoisaa, mutta matala ranta on luotu kahlailuun.
Paikan kruunaavat viltti ja eväät. Ellei niitä ole, suunnista nälän tullen omakotitalojen ja kesähuviloiden toiselle puolelle, pienvenesatamaan. Siellä on kalakauppa-kioski Fiskehuset Hornbæk, josta saa kalafileitä ja ranskanperunoita, kalapullia ja äyriäissalaatteja. Annokset napostellaan kertakäyttöastioista muovituoleilla, merituulen pöyhiessä hiuksia.
Taidetta meren rannalla
Jos ajat Helsingöristä vartin etelään, pääset Louisianaan. Se on modernin taiteen pyhättö ja Tanskan suosituimpia museoita. Kauniilla rantatörmällä on veistospuisto ja näyttelytiloja, jotka venyvät moneen rakennukseen ja siipeen. Esillä on tanskalaisten ja ulkomaalaisten taiteilijoiden maalauksia, valokuvia, veistoksia, litografiatöitä ja installaatioita. Kahvila-ravintolan terassilta voit tuijotella merinäköaloja. Sokerina pohjalla on hieno design-kauppa.
Lapset mukaan!
Tanskassa on oivallettu, että lapsetkin haluavat museoon. Kronborgin linnassa on leikkihuone legoineen ja
Louisianassa useita tiloja, joissa pikkuväki voi purkaa luovuuttaan leikkeihin, askarteluun ja taiteiluun. Taidemuseon kupeessa on myös pieni hiekkaranta, josta voi pulahtaa uimaan. Molempia paikkoja ympäröivät isot nurmialueet, joissa voi kirmailla ja syödä eväitä.
MITEN: Helsingöriin pääsee autolautalla Ruotsin Helsinborgista, tai junalla Kööpenhaminasta. Junalla voi matkata myös Louisianan taidemuseoon; Humlebækin asemalta on kävelyä kilometrin verran.
LUE LISÄÄ:
Argentiinan ja Brasilian rajalla ryöppyävät Iguassun (Iguazún tai Iguaçun) putoukset ovat lajinsa aatelia: korkeammat kuin Niagara ja paljon leveämmät kuin Viktorian putoukset. Vesi vyöryy kalliojyrkänteiltä alas liki kolmen kilometrin matkalla. Yhtenäisen rintaman sijasta on liki kolmesataa, pienten saarekkeiden toisistaan erottamaa putousta.
Mitä erikoista:
Huikeaa on paitsi vesimassojen laajuus, myös niiden ympärillä rehottava vehreys: Iguassun putoukset sijaitsevat kahden kansallispuiston alueella, keskellä subtrooppista sademetsää. Voit kävellä metsäteillä, -poluilla ja merkityillä patikkareiteillä, joita on varsinkin Argentiinan puolella useita ja monen mittaisia. Ympärillä rönsyilee suojeltu metsäluonto päällyskasveineen, liaaneineen ja ilmajuurineen. Värikkäät perhoset liihottelevat satapäisinä parvina ja siellä täällä astelevat kesyyntyneet koatit eli nenäkarhut.
Saat ihaille putouksia monelta suunnalta, etäisyydeltä ja korkeudelta; poluilta, portailta ja veden päällä kulkevilta kävelysilloilta – sekä veneen kyydistä, joka ajaa putousten alle vesisuihkuun. Maisema näyttää joka paikasta erilaiselta.
Tee ainakin tämä:
Putoukset on syytä nähdä rajan molemmilta puolilta, sillä ne täydentävät olennaisesti toisiaan. Suurin osa vesimassoista pauhaa Argentiinan alueella. Siellä tunnelma ja ympäristö on paljon rauhallisempi ja luonnonläheisempi; mitä enemmän viitsit kävellä, sitä paremmin ja yksityiskohtaisemmin näet putoukset. Pääset myös niiden korkeimmalle ja komeimmalle kohdalle, dramaattisen Paholaisen kidan reunalle, jossa vesi syöksyy 80 metriä syvään rotkoon. Pauhu ja jyly tuntuvat sisuskaluissa asti.
Brasilian puolella kävelyreittejä on selvästi vähemmän. Mutta siltä suunnalta avautuu ylivoimainen yleispanoraama putouksiin; täältä hahmotat parhaiten Iguassun todellisen koon ja mahtavuuden. Tältä suunnalta saat myös näyttävimmät maisemavalokuvat veden yllä (aurinkoisella säällä) kaartuvine sateenkaarineen.
Koe pintaa syvemmältä:
Iguazú Jungle järjestää veneretkiä Argentiinan puolella. Pasaporte Verde -lipulla pääset tarkkailemaan luontoa kumiveneen kyydistä putousten yläpuolelta sekä kiitämään moottiriveneellä niiden eteen ja alle. Bonuksena on ajelu metsätietä lava-auton kyydissä.
Eläinpuisto Güirá Oga Center Argentiinassa on melko pieni ja vaatimaton, mutta tärkeä: sinne on tuotu toipumaan tai asustelemaan sairaita ja loukkaantuneita eläimiä, jotka pyritään päästämään takaisin luontoon. Papukaijojen, tukaanien ja korppikotkien lisäksi voit nähdä esimerkiksi nenäkarhuja, pesukarhuja, kilpikonnia ja kaimaaneita.
Puistoon pääsee opastetulla kierroksella, joka kestää vajaat pari tuntia. Kävelyä on kilometrin verran. Ruta National No 12, Puerto Iguazu
Brasilian puolella oleva Parque das Aves on iso, vehreä ja hyvin pidetty lintupuisto. Se on myös seudun ylivoimaisesti paras paikka ihailla värikkäitä tukaaneita ja papukaijoja sekä monia muita upeita Etelä-Amerikan lintuja lähietäisyydeltä. Onnekkaimmat siivekkäät saavat lennellä suurten verkkojen sisällä. Lintujen lisäksi on perhosia ja matelijoita.
Av. Das Cataratas km 17.1, Foz do Iguacu, www.parquedasaves.com.br
Brasilian puolella on kehitelty putousten oheen monenlaisia luontopuuhia, kuten ilman halki johtavia vaijeriratoja (canopying), melontaa ja maastopyöräreittejä. Vesivyöryjä saa ihmetellä helikopterin kyydistä tai samalla, kun laskeutuu pystysuoraa kalliorinnettä alas köyden varassa (rappelling). Macuco Safari järjestää muun muassa veneilyä, kajakointia, patikointia ja koskenlaskua.
www.macucosafari.com.br
MITEN: Argentiinan puolella keskuksena toimii Puerto Iguazún kaupunki, Brasiliassa Foz do Iguaçu. Molemmat ovat hyviä tukikohtia: kumpikin sijaitsee rajan tuntumassa, niissä on kansainvälinen lentokenttä, eritasoisia hotelleja, ravintoloita ja muita matkailupalveluita. Bussilla ja taksilla pääsee helposti ja nopeasti sekä kansallispuistoihin että maasta toiseen; rajamuodollisuudet ovat sujuvat.
Varaa vähintään kaksi päivää Argentiinan puolelle ja yksi Brasilialle.
MILLOIN: Putoukset ovat tavallisesti vuolaimmillaan ja näyttävimmillään marraskuusta maaliskuuhun, sadekaudella, mutta sää on miellyttävin syksyllä ja keväällä.
LUE LISÄÄ: www.iguazuargentina.com www.cataratasdoiguacu.com.br
Talviaamuna Venetsia on raukea ja ruuhkaton. Kuulet katukivillä kopisevat askeleesi, Rialton sillan kupeessa jutustelevien mummojen sananvaihdon ja taksiveneen nostattamien laineiden loiskeen. Vaporetto, vesibussi, täröyttää torveaan ja kutsuu kyytiinsä.
Kanavista nouseva kostea kylmyys kieppuu vesireittien yllä, hiipii sokkeloisille kujille ja palatsien seinämiin. Se löytää ihollesi, punaa poskesi ja höyrystää hengityksesi.
Vilu ei haittaa. Kun vaaleanpunertava taivas ja merestä nouseva usva kohtaavat toisensa eikä juuri ketään näy missään, huomaat kaupungin olevan lähes sietämättömän kaunis.
Cours Julienin boheemeissa trendikortteleissa on värikästä katutaidetta, kiinnostavia muotiputiikkeja ja mukavia kuppiloita.
Marseillen inspiroivin chillailumiljöö piilottelee kukkulalla ydinkeskustan itäpuolella. Pitkänhuiskealla Cours Julien -aukiolla ja sen ympäryskujilla kohtaavat toisensa taiteilijat, luovat tyypit ja kaikki muut, jotka kaipaavat rentoa fiilistä ja trendikästä rosoa ympärilleen.
Täältä saat myös napattua Marseillen hauskimmat valokuvat: monien talojen julkisivuja peittävät näyttävät ja räväkät, aika ajoin vaihtuvat taideteokset ja graffitit.
Eläväisin kohtauspaikka on keskusaukio, jossa hengaillaan pitkin päivää. Jotkut sopivat treffinsä leikkikentälle, toiset kahvilaan ja kolmannet lounaskuppilaan keskiviikon luomutorin jälkeen. Joka kuun toisena lauantaina aukiolle poiketaan tutkimaan käytettyjen kirjojen kojuja. Toisinaan osallistutaan valtavirrasta erottuviin taiderientoihin ja kulttuuritapahtumiin.
Cours Julienin seudulle tullaan tapaamaan kavereita ja syöpöttelemään. Etnisiä ravintoloita on varsinkin Rue des 3 Rois -kadulla. Shoppailukin on hauskaa, sillä alueelle ovat lyöttäytyneet kaupungin persoonallisimmat puodit. Niistä saa sisustustavaraa, vintage-vaatteita ja nuorten suunnittelijoiden mallistoja.
Kiinnostavia putiikkeja on useita. Tata Zizessä on erikoisen kivoja mekkoja. Allika myy vaatteita, asusteita ja sisustustavaraa monelta suunnittelijalta, ja sieltä löytyy myös lapsille monenlaista somaa. Konseptikauppa Oogie on monitoimitila. Vaate-, kirja- ja musiikkikauppa hoitaa myös taidegallerian, kahvila-ravintolan ja kampaamon virkaa. Torstai-iltoina se muuttuu diskoksi.
Maanantaina monet putiikit avaavat vasta iltapäivästä, jos ollenkaan. Kauppojen avautumista voit odotella aukion nurkalla Il Caffessa. Sen terassi on yksi parhaita paikkoja katsella ihmisiä ja alueen elämää.
Cours Julienille voi tulla keskustasta kävellen tai metrolla; linja 2, pysäkki Notre Dame du Mont.
Oogie, Cours Juliet 55
Tata Zize, Rue Bussy L’Indien 29.
Allika, Rue Bussy L’Indien 20, www.allika.fr
Il Caffe, Cours Juliet 63.
Mitä muuta Marseillessa kannattaa nähdä ja tehdä? Olen koonnut parhaat vinkit tänne.
Barcelonan joulutorilla ei kävele vastaasi joulupukki tonttuineen. Katalonian pääkaupungilla on ihan omat, aika kummallisetkin, traditionsa. Vai koristelisitko sinä kotisi julkkiksia imitoivilla, kakkivilla keramiikkahahmoilla?
Katedraalin edustalla levittyvä Fira de Santa Llúcia näyttää ensivilkaisulla oikein jouluiselta. On ruukkuihin istutettuja aitoja kuusia ja joulutähtiä sekä mistelinoksista sitaistuja kimppuja. Kymmenet myyntipöydät on täytetty pikkuruisilla, keraamisilla ihmis- ja eläinfiguureilla sekä muilla seimitarpeilla.
Mutta tutkipa kojuja tarkemmin.
Uskonnollisten henkilöiden vierestä bongaat housut kintuissa olevia, tarpeillaan kyykkiviä tyyppejä. Ne ovat caganer-hahmoja (”kakkaajia”), joita ilman ei katalonialaista seimirakennelmaa voi kuvitellakaan. Hahmot ovat kuuluneet jouluasetelmiin 1700-luvun lopulta saakka.
Perinteisimmät kyykkijät ovat sato-onnea ja vaurautta symboloivia paimenia. Mutta nykyään hahmot voivat olla mitä tahansa, kuten poliitikkoja, jalkapalloilijoita tai muita ajankohtaisia julkkiksia – uusia versioita kehitellään joka vuosi.
Caganer-julkkisten ajatellaan kuvastavan tasa-arvoisuutta. Tai paikallisten erikoista huumorintajua. Et usko kuinka suosittuja ne ovat.
Torilta tapaat myös jouluhalot, Tió de Nadal. Kunnon Tiót tehdään ontoista puunrungoista, mutta kojuissa myydään sympaattisia miniatyyreja. Ne näyttävät alakoululaisten askarteluilta. Halkoon tai puunoksan palaan on tökätty jaloiksi kaksi tikkua, sekä lisätty myssy, kasvot ja piippu suuhun.
Kotona lapset ruokkivat Tiójaan (”setiään”) koko joulukuun ajan, jouluaattoon asti. Silloin kaivetaan kepit esiin. Tiója paukutetaan selkään ja kylkiin, laulun säestämänä, niin kauan, että ne kakkivat sisuksistaan karkit ja muut pikkulahjat.
Fira de Santa Llúcian torille tuodaan toisinaan yksi iso Tió lasten iloksi ja kepitettäväksi. Ja jos oikein onnistaa, saatat törmätä siellä myös vihaisen näköiseen jättiläiseen, joka syljeksii karkkeja päällesi.
Fira de Santa Llúcia on Barcelonan suurin ja vanhin joulutori. Sitä on pidetty 1700-luvun lopulta asti. Se sijaitsee vanhankupungin ytimessä, aukiolla katedraalin edustalla. Vastaavalainen, mutta vähän pienempi tori löytyy La Sagrada Famílian kirkon viereisestä puistikosta. Molemmat torit ovat avoinna joka päivä ensimmäisestä adventista aatonaattoon.